Kaikkien Käyrälampi

Käyrälampi on nimestään huolimatta pieni, saareton järvi, joka on noin kilometrin pitkä ja puolitoista kilometriä leveä. Käyrälampi kuuluu Väliväylään, joka on ketju vesistöjä Saimaalta Kymijoelle. Rutolassa, lähellä Lappeenrantaa, on kuitenkin maakannas, joka erottaa Saimaan ja Rutolasta länteen jatkuvan vesistöketjun vedet toisistaan. Väliväylää käytettiin 1960-luvulle asti tukinuittoon; tuolloin tukit siirrettiin Saimaan puolelta maakannaksen yli tehtävään erityisesti valmistetulla ylivientilaitoksella. Nykyään Väliväylän melontareitti noudattelee samaa reittiä ja maakannas ylitetään kävellen, kajakkia kantaen.

Jyräänjoki laskee Käyrälampeen idästä, tulipaikalta katsottuna oikealta. Suoraan tulipaikan edessä kaislikon takana aukeaa Käyräjoki, joka jatkaa matkaansa Lappalanjärveen. Vesistöketju jatkuu Kymijoelle, jota pitkin pääsee mm. Itämerelle tai Päijänteelle.

Käyrälampi ja sen ympäristö tarjoavat monipuoliset mahdollisuudet vapaa-ajan viettoon: ulkoiluun, uimiseen, pyöräilyyn, melontaan, kalastamiseen ja pilkkimiseen, hyvästä ruuasta nauttimiseen, rentoutumiseen, majoittumiseen ja saunomiseen.

Käyrälammen uimarannalla, jota paikalliset kutsuvat Käyskiksi, pääsee auringonoton ja uimisen lisäksi mm. treenaamaan ulkokuntosalilla ja pelikentillä. Alueella on myös koirille aidattu uimaranta.

Jokaisenoikeudet mahdollistavat pääsyn luontoon 

Jokaisenoikeudet (aiemmin jokamiehenoikeudet) ovat yleisiä ohjeita ja kuuluvat kaikille Suomessa oleskeleville kansalaisuudesta riippumatta. Niiden turvin voit liikkua, oleskella ja leiriytyä tilapäisesti sekä hyödyntää tiettyjä luonnontuotteita toisen maalla.  

Tulen tekeminen 

Vaikka nuotion tekeminen ja tulien sytyttäminen kuuluvat retkeilyyn mm. ruuanlaittoa, lämmittelyä ja tunnelmaa varten, kannattaa kuitenkin ottaa huomioon muutama seikka ennen avotulen tekemistä.  

• Tulen tekeminen ei kuulu jokaisenoikeuksiin, vaan sen tekemiseen tarvitsee aina maanomistajan luvan. 
• Käyrälammen ulkoilureitillä avotulen saa tehdä vain virallisella tulentekopaikalla. Muistathan tarkistaa voimassa olevat metsäpalovaroitukset (ilmatieteenlaitos.fi). Ruohikko- tai metsäpalovaroituksen aikana tulenteko on sallittu ulkona vain hormillisilla, katetuilla tulentekopaikoilla 
• Polttopuita ei saa hakata metsästä/ympäristöstä ilman maanomistajan lupaa. Kaatunutta puuta ei saa käyttää polttopuuna eikä oksia tai tuohta saa repiä puista tulentekotarpeiksi. Tuohen repiminen rungosta voi vahingoittaa koivua, koska ravinteet eivät pääse enää liikkumaan ja puu alkaa kuivua.  
• Aina kannattaa harkita tarkkaan, milloin todella tarvitsee avotulta, esimerkiksi ruoanlaitossa voi käyttää retkikeitintä.  

• Tulen sytyttämisessä, käsittelyssä ja sammuttamisessa tulee aina olla huolellinen, jotta vältytään tulipalolta ja sen aiheuttamilta vaaratilanteilta ja vahingoilta. Vastuu tulesta ja sen sammuttamisesta on aina sen sytyttäjällä, huolehdithan siis, että sammutat tulen paikalta poistuessasi. 

Roskaaminen 

Jokaisenoikeudet sanovat ”älä roskaa”. Monet roskat eivät maadu ollenkaan tai maatuvat hyvin hitaasti. Ympäristön roskaaminen on merkittävä riski luonnoneläimille sekä luonnolle. Eläimet voivat esimerkiksi niellä muovia tai luontoon jäänyt roska voi tarttua niiden raajoihin tai rikkoa niitä (lasi). 

Jokaiselle luonnossa liikkujalle pitäisi olla itsestään selvää, että roskat eivät kuulu luontoon. Pussien varaaminen reppuun tai takin taskuun on hyvä tapa viedä roskat pois metsästä.  

Pilkkiminen 

Talvisin Käyrälammen jäällä voit erottaa paikallaan istuvia hahmoja – pilkkijöitä. Pilkkiminen tarjoaa mahdollisuuden nauttia luonnosta, auringosta ja rauhallisesta kalastushetkestä talvisissa olosuhteissa.  

Pilkkimisessä kalastaja poraa jäähän reiän kairalla, jonka kautta hän laskee pilkin veteen. Pilkkiä nostellaan ja ”nypytellään”, jotta kalat huomaavat syötin.  

Pilkkimiseen ei tarvita kalastuslupaa. Poikkeuksena ovat kuitenkin mm. lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikat sekä vesialueet, joissa pilkkiminen on erikseen kielletty. Erityiskohteille pilkkijä tarvitsee erillisen luvan. Käyrälammen alueellakin on erityiskalastusalueita (Saarento-Jokelan osakaskunnan sivusto). Käyrälammella pilkkiminen ja onkiminen on sallittua ilman kalastuslupaa. 

Muistathan, että jäälle kannattaa mennä vain, jos on varma sen kestävyydestä. Jäällä on hyvä pitää koko ajan mielessä, että jään paksuus voi vaihdella paljonkin eri kohdissa. Pilkkijän tärkeitä varusteita ovatkin lämpimien vaatteiden ja jalkineiden lisäksi myös jäänaskalit 

Yleistä Käyrälammesta 

Faktaa: 

• Pinta-ala 90,2 ha  
• Pituus 1,1 km 

• Leveys 1,4 km 
• Syvin kohta 8,4 m 
• Keskisyvyys 2,8 m 
• Tilavuus 2474,8 m³ 
• Rantaviivan pituus 4,6 km 

Käyrälampi on muodoltaan pyöreähkö ja järvessä ei ole saaria. Jyräänjoki laskee Käyrälampeen sen itäkulmasta Alaponni-nimisen lahden kautta. Jyräänjoki ottaa vetensä Karhulanjärvestä ja joessa on neljä koskiosuutta: Jyräänkoski, Paaskoski, Pikkukoski ja Immastenkoski. Osaa koskista pääsee ihastelemaan luontopolun varrella ja Paaskosken sillalta. 

Käyrälammesta vesi jatkaa matkaansa sen pohjoiskulmasta lähtevän Käyräjoen/Jokelanjoen kautta kohti Lappalanjärveä. Joessa on yksi koski, Myllykoski, jonka yli rakennetulta sillalta voi ihastella kosken pauhuntaa.  

Käyrälampi on osa Väliväylää, joka yhdistää Saimaan ja Kymijoen toisiinsa. Aikanaan Väliväylä on toiminut tukinuittoväylänä ja nykyisin se on suosittu melontareitti. 

Käyrälammen historiaa 

Käyrälammen alue oli pitkään asumaton, vaikka se toimi mukavana levähdyspaikkana niin jalankulkijoille kuin hevosillakin liikkuville. Järven rannassa syötiin eväitä ja juotettiin hevosia, kunnes taas jatkettiin matkaa. 

Ensimmäiset huvilat Käyrälammen etelärannalle rakennettiin 1900-luvun vaihteessa. Uittojen alkaessa 1890-luvulla, rakennettiin uittotaloja työnjohdolle ja uittomiehille. Näistä lähimpänä Käyrälampea oli heti Käyräjoen mutkassa oleva Töttörön talo. Sodan jälkeen 1950-luvun taitteessa Käyrälammelle rakennettiin myös omakotitaloja. 

Käyrälammen historiasta voit lukea lisää mm. seuraavista teoksista: 

• Saarento ja Jokela: kylät kuin veljekset  
• Elämää pohjoisessa Kouvolassa: Kouvola  
• Virta vei ja torvi raikui: uitot Väliväylällä Valkealassa 1890–1963 
• Sievinen, Ulla-Maija: Kymijoella  
• Mattila, Hilkka: Tukkien Matkassa  
• Juvonen, Jaana: Kouvola 1939–2003 – kauppala, läänin pääkaupunki, aluekeskus  
• Seppovaara, Ossi: Kymijoki – virran kohtaloita vuosisatojen saatossa  
• Kotiseutuni Valkeala: kerrontaa ja kuvauksia