Mullahan naapuri täällä sitten kysyi kun tutustuttiin. ”Miksi sitten muutit tänne?” No mä sanoin, että mulla on missio, että oli tarkoitus tehdä Inkeroisista Suomen pääkaupunki.

Näin sanoo Ahmed Ladarsi, joka muutti Inkeroisiin kuutisen vuotta sitten, sillä hän halusi löytää eläkepäivilleen pääkaupunkiseutua rauhallisemman asuinalueen. Tervetuloa Perillä Kouvolassa -podcastin pariin.

Perillä Kouvolassa -podcast.

Aloitetaan helpolla.
– Jes sopii.
Eli kerro mulle kuka oikein olet.
– Olen Ahmed Ladarsi. Olen ollut täällä kylässä. Ja mä olen eläkeläinen, elikkä muutaman päivän päästä täytän seitsemänkymmentäyksi vuotta. Tulin Suomeen vuonna 1977 marraskuun viidestoista päivä.

Mistä tulit?
– Tulin Tunisiasta. Olen syntynyt totta kai Tunisiassa ja nuorena muutin Sveitsiin ja olen asunut myös Belgiassa. Tulin sitten ihan Sveitsin jälkeen Suomeen.

Tulitko suoraan tänne Inkeroisiin?
– Ei, mä tulin Helsinkiin. Mulla oli työpaikka Italian suurlähetystössä. Elikkä toimin Helsingissä keittiömestarina.


Minkälaista oli olla suurlähetystön keittiömestari?
– Jotain hyvää on siinä. Nimi on ainakin hyvä. Kun olin Tunisiassa hotelli- ja ravintolakoulussa, sain suurlähetystössä työskennellessäni mahdollisuuden kehittää omaa ammattitaitoani huomattavasti. Jos olisin ollut jossain toisessa paikassa, esimerkiksi tavallisessa ravintolassa, minulla ei olisi ollut yhtä paljon tilaa kehittyä. Se riippuu täysin työympäristöstä. Joissakin ravintoloissa on jatkuvaa kiirettä ja rutiineja, jotka eivät anna paljon tilaa luovuudelle tai kehitykselle. Siksi olin kiitollinen suurlähetystön antamasta tilasta tutkia, suunnitella ja toteuttaa erilaisia ruokalistoja.

Milloin sitten muutit Inkeroisiin tai Kouvolaan?
– No, se tapahtui juuri ennen kuin jäin eläkkeelle. Halusin rauhallisemman paikan kuin Vantaa, vaikka siellä missä asuin oli kaikki palvelut aivan lähellä. Inkeroinen tarjosi minulle sen rauhallisuuden, mitä etsin.

– Halusin vaihtaa maisemaa, ja olin siihen valmis. Olin pitkään katsonut vaihtoehtoja Länsi-Suomesta, mutta sitten syksyllä eräs kaveri sanoi, että miksi et katsoisi Kouvolan suuntaan? Se on edullisempi ja liikenneyhteydet ovat paremmat.

No, minä katsoin Kouvolaan päin ja melkein heti löysin talon, joka tuntui oikealta. Se oli sopiva monin tavoin, vaikka ehkä vähän turhan iso, mutta se ei haitannut. Tein kaupat toukokuussa 2018 ja kesäkuun 18. päivänä siirryin täysivaltaiseksi omistajaksi hallintaoikeuksineen.

Vaikka olin ostanut talon, olin edelleen töissä, joten kävin viikonloppuisin Kouvolassa. Syksy oli kiireistä aikaa, mutta lokakuun 15. päivänä päätin, että oli aika muuttaa Kouvolaan pysyvästi.

Mikä on parasta Inkeroisissa ja Kouvolassa?
– No, tässä paikassa on monia asioita, joista pidän. Esimerkiksi käyn pääkaupunkiseudulla noin 10 kertaa vuodessa, ja aina kun istun junassa takaisin Kouvolaan, tuntuu mahtavalta palata. Eräs naapuri kysyi minulta kerran, miksi muutin tänne. Vastasin, että minulla on missio: tehdä Inkeroisista Suomen pääkaupunki! Se oli vitsi, mutta viittasin siihen, kuinka paljon viihdyn täällä.

Yksi asia, joka todella ilahdutti minua, oli koronapandemian positiivinen vaikutus: etätyöstä tuli tavallisempaa. Kouvolan alue ja koko Kymenlaakso tarjoavat huomattavasti edullisemmat asumiskustannukset verrattuna pääkaupunkiseutuun. Myös liiketilat ja kiinteistöt ovat täällä edullisia, mikä houkuttelee uusia asukkaita ja yrityksiä.

Kouvola on lisäksi iso risteysasema, joten liikenne sujuu vaivattomasti. Rahti kulkee tehokkaasti, ja pääkaupunkiseudulle on hyvät yhteydet. Ei ole monta mutkaa, kun lähtee Porvoon tietä pitkin ja kääntyy suoraan Kouvolaan. Se on yksi niistä asioista, jotka tekevät tästä paikasta erityisen mukavan.

Olen ymmärtänyt, että ruoka ja taide kiinnostavat sinua? Aloitetaan taiteesta. Mikä on saanut sinut kiinnostumaan taiteesta ja tekemään taidetta?
– Jo ennen kuin aloitin koulussa, aloin piirtämään ja luomaan kaikenlaisia asioita, kuten pyöreitä kuvioita ja muita muotoja. Varsinaisessa koulussa yksi suosikkiaineistani oli piirustus, mikä kannusti minua jatkamaan taiteen parissa. Samaan aikaan aloitin koulutuksen hotelli- ja ravintola-alalla Tunisiassa, mutta en koskaan lopettanut piirtämistä ja maalaamista. Se on aina ollut jatkuvaa ja luonnollista minulle.

Keittiössä visuaalisuus on myös tärkeää. Kun työskentelin ravintolassa, opin laittamaan ruokia kauniisti esille. Ajattelin, että keskelle laitetaan liha, kala tai muu pääraaka-aine, ja sen ympärille sijoitetaan ranskalaisia tai vihanneksia. Sitten siihen lisätään jonkinlainen kastike, joka tuo väriä ja tekstuuria. Kun kaikki on huolellisesti aseteltu lautaselle, siitä tulee visuaalisesti houkutteleva annos. Tämä oli yksi niistä asioista, jotka yhdistivät taiteen ja ruoanlaiton.

Kun laitan ruokaa, ajattelen sitä kuin maalausta. Jokainen elementti täytyy asetella tarkasti, jotta lopputulos olisi kaunis ja houkutteleva. Kastikkeet ja koristeet ovat kuin viimeiset siveltimenvedot, jotka tekevät ruoka-annoksesta viimeistellyn ja mielenkiintoisen. Tällä tavoin taide ja ruoka kulkevat käsi kädessä, ja molemmissa on kyse visuaalisuudesta ja luovuudesta.

Kuinka tutustuit mämmiin?
– Ensimmäinen kokemukseni mämmin kanssa oli melko mielenkiintoinen. Tulin Suomeen syksyllä 1977, ja seuraavana vuonna olin ystävieni luona, kun minulle tarjottiin mämmiä. Se oli sellaista pilke silmäkulmassa -hetkeä, koska he odottivat minun järkyttyvän. Mutta kokkina minulla on tietty kunnioitus ruokaa kohtaan, ja mämmin tuoksu oli mielestäni houkutteleva – hieman viljainen, mutta hyvällä tavalla. Maku oli yllättävän maukas, mutta annoksia ei ollut paljon, joten se ei ollut esteettisesti vaikuttava kokemus.

Kehittyessäni ammattilaisena olen huomannut, että mämmi on todella monikäyttöinen raaka-aine, eikä sitä tarvitse käyttää vain perinteisessä muodossaan. Tästä innostuneena aloin kokeilla erilaisia tapoja hyödyntää mämmiä. Olen kehittänyt oman mämmini ilman sokeria tai muita makeutusaineita, ja se on osoittautunut toimivaksi monissa eri sovelluksissa. Käytän sitä esimerkiksi pizzataikinassa, joka saa mukavan rapeuden lisäämällä mämmiä. Se toimii myös erinomaisesti karjalanpiirakoissa, joissa ruisjauhot korvaavat perinteisen riisin. Mämmi tuo niihin erityisen rapean koostumuksen ja hienostuneen maun.

Ruisjyvien korvaaminen riisillä on ollut mielenkiintoinen kokeilu, ja sen avulla olen voinut luoda uusia ruokalajeja, joissa perinteinen mämmi saa täysin uuden muodon. Se, että mämmi on luonteeltaan viljainen, tekee siitä monipuolisen ainesosan, jota voi käyttää monissa eri ruoissa. Toisin kuin monet uskovat, mämmi ei ole vain yksiulotteinen makea jälkiruoka – siitä voi luoda kokonaan uusia ja maukkaita ruokia.

Miten sitten päätit perustaa mämmiseuran?
– No, se alkoi ennakkoluuloista, joita kohtasin. Mämmi tuntuu herättävän erilaisia reaktioita – jotkut pitävät sitä vitsinä, toiset inhoavat sitä. Mutta minulle se oli tilaisuus tuoda esiin jotain positiivista ja muuttaa ihmisten käsityksiä. Päätin perustaa mämmiseuran, jotta voisin tuoda ennakkoluuloja vastaan ja osoittaa, että mämmi voi olla paljon muutakin kuin vain perinteinen jälkiruoka.

Ensin ajattelin, että aloitamme yksinkertaisista asioista, kuten leivästä ja kakuista. Aloin luoda reseptejä, joissa käytin mämmiä raaka-aineena. Se oli mielenkiintoista, koska mämmiä ei ollut perinteisesti käytetty tällaisissa ruoissa. Käytin teollista mämmiä, mutta kehittelin myös omaa mämmiäni ilman sokeria ja muita makeutusaineita. Se avasi monia uusia mahdollisuuksia.

Aloitin leipien kanssa ja huomasin, että mämmi antaa mukavaa makua ja rakennetta. Se toimii hyvin myös tryffeleissä ja suklaakakuissa. Mämmi tuo mukanaan syvän rukiin maun ja antaa ruoille erityisen luonteen. Olen kokeillut myös ruisjauhoja korvaamaan riisin joissakin resepteissä, mikä tuo mielenkiintoisen vaihtelun perinteisiin ruokalajeihin.

Olen myös tehnyt mämmin pohjalta pizzataikinaa. Mämmin jauhot ja maltaat antavat taikinalle sitkoa ja ainutlaatuista makua. Sitä ei tarvitse käyttää paljon, vaan pieni määrä riittää tuomaan juuri oikean vivahteen. On mielenkiintoista kokeilla erilaisia versioita ja sovelluksia, joissa mämmi voi toimia yllättävillä tavoilla. Kaikki tämä lähti siitä, että halusin osoittaa, että mämmi voi olla monipuolinen ja herkullinen raaka-aine, joka ansaitsee kunnioitusta ja arvostusta.

Sinulta on tulossa uusi kirja: ”Pohjolan mehiläistarhat”?
– Se on viides kirjani ja kertoo mehiläisistä, ei niinkään hunajasta, vaan nimenomaan mehiläisistä. Innostus tällaiseen kirjaan syntyi, kun Gourmet Awards -sarjan perustaja pyysi minua tekemään kirjan, joka keskittyisi mehiläisiin. Suomi on tunnettu mehiläishoidosta, ja ajattelin, että tällainen kirja olisi mielenkiintoinen tapa tutustua aiheeseen.

Kirjassa on mukana seitsemän eri mehiläistarhaajaa, jotka kertovat omia tarinoitaan siitä, miten heistä tuli mehiläishoitajia. He tulevat eri taustoista, ja jokaisella on erilainen kokemus ja lähestymistapa mehiläisten hoitamiseen. Joukossa on niin sivutoimisia mehiläistarhaajia kuin myös ammattilaisia ja tutkijoita. Neljä heistä on Kouvolasta ja kolme Uudeltamaalta.

Kirjaan sisältyy myös erilaisia ruokaohjeita, ei pelkkiä reseptejä. Se on kustantajan käsissä, mutta tavoitteena on julkaista kirja marraskuun 15. päivään mennessä, joko painettuna tai sähköisenä versiona. Toivottavasti kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, sillä uskon, että siitä tulee upea kirja.

Yksi erityinen piirre tässä kirjassa on se, että se alkaa Kalevalan viidennellätoista runolla, jossa Lemminkäisen äiti parantaa poikansa haavat hunajalla. Se osoittaa, että mehiläinen on ollut tärkeä ja arvostettu kautta aikojen. En tiedä olisiko niin arvostettu, jos se ei tuottaisi hunajaa.  

Mikä tämä Gourmand cook book awards Kouvola 2026 projekti oikein on?


– Se liittyy Gourmand Cookbook Awards -järjestöön. Tämä kansainvälinen järjestö on perustettu vuonna 1995 ja juhlii ensi vuonna 30-vuotisjuhlaansa. Järjestö on tunnettu siitä, että se järjestää kansainvälisiä ruokakirjakilpailuja, joissa esitellään ruokakirjoja ja juomakirjoja eri puolilta maailmaa. Osallistuminen kilpailuihin on ilmaista, ja se on avoin kaikille kirjailijoille ja kustantajille.

Mämmikirja on voittanut vuonna 2008 maailman parhaan kirjan yhden aiheen keittokirjan sarjassa. Silloin oli vain yksi voittaja. Tänä päivänä on todella hankala sanoa, kuka on paras. Joten neljä parasta saa sen maailman paras ruokakirja -tittelin. Kilpailu on aikaisemmin pidetty mm. Ranskassa, Kiinassa ja Ruotsissa. Koko idea on syntynyt Ranskassa. Sinne tulee kilpailijoita ympäri maailmaa.

Ajatuksena on ollut, että Kouvola voisi toimia tämän kansainvälisen tapahtuman isäntäkaupunkina vuonna 2026. Miksi Kouvola? Koska se on kotikaupunkini ja myös paikka, jossa on erinomaiset tilat tämänkaltaiselle tapahtumalle. Kaupungista löytyy useita kulttuuritiloja, kuten Kouvolatalo, Kuusankoskitalo ja Myllykosken yksityinen kulttuuritalo, joka on rakennettu vanhasta rautakaupasta.

Ranskassa ja Riadissa tapahtuman ympärille oli rakennettu myös ruokafestivaali. Jotta tapahtuma olisi onnistunut, se vaatii useita erilaisia tiloja, kuten auditorion, jonne mahtuu satoja ihmisiä, sekä taukotiloja ja näyttelytiloja, joissa voi esitellä kirjoja. Lisäksi on tärkeää, että tapahtuman ympärillä on muita aktiviteetteja ja palveluita, kuten ravintoloita ja terasseja. Kaikille osallistujille pitää olla tarjolla muutakin kuin vain mahdollisuus esitellä omaa kirjaansa ja saada todistus – tarvitsemme kokonaisen tapahtumaympäristön.

Tapahtumaan osallistuvat kirjailijat maksavat omat matkansa, hotellinsa ja ruokansa, joten on tärkeää, että tapahtuma tarjoaa heille arvokkaan kokemuksen. Osallistuvat kirjat tulee olla julkaistu 15.11–15.11. ja ne voivat olla myös äänikirjoja. Kouvola tai Kuusankoski olisi hyvä paikka tälle tapahtumalle.

Uskon, että jos muutkin onnistuvat tämän järjestämään, niin kyllä Kouvolakin onnistuisi ihan yhtä hyvin.

Millainen ruokakulttuuri Kouvolassa mielestäsi on?
– Oijoi! Sano minulle millaista ruokakulttuuria on Suomessa? Kun saavuin Suomeen vuonna 1977, ruokatarjonta oli todella erilasta. Silloin ei ollut juuri saatavilla erikoisjuustoja, kuten brie- tai camembert-juustoja, ja laadukas durum-spagetti oli harvinaista. Nyt tilanne on kuitenkin aivan toinen, ja tarjonta on kansainvälistynyt.

Se on ollut varmasti perunaa, kaalia ja lanttua?

– Toki ja ilmastokin on muuttunut ja tekniikka on kehittynyt.


Mitä haluaisit vielä saavuttaa elämässä?

– Haluan tehdä aina jotain hyvää. Minulle ei ole väliä, miten paljon ruokakirjat myyvät. Nykyään on netissä tuhansia reseptejä ja videoita. Samoin tämä Kouvola 2026 on tavoite jättää jotain historiaan. Olisi hienoa, jos Kouvola olisi ensimmäinen tapahtuman järjestäjä Suomessa. Se olisi upea juttu rakentaa koko projekti, kun ajattelee, miten paljon Kouvolassa on leipomoita, juustonvalmistajia, mehiläishoitajia jne.

Haluat siis tuoda jotain hyvää?
– Kyllä jotain hyvää, joka jää minun jälkeeni. Haluan tehdä vain jotain kivaa ilman suurempia kunnianhimoja.

Kiitos, että kuuntelit Perillä Kouvolassa -podcastia. Lisää tarinoita ja tietoa Kouvolasta löydät verkkosivuiltamme: www.kouvola.fi/perilla.

Päivitetty 3.5.2024

Sivun alkuun