Perillä Kouvolassa -podcast, episodi 4 (tekstivastine)

Ville
Ajatushan tässä oli vähän, että tää on vaan sellainen höntsäjoukkue, mikä sitten kyllä muuttui (nanosekunnissa), että ei me nyt mitään aleta höntsäilemään, mutta sitten muistan vaan kun sanoin sitten Mikolle, että se on sellainen juttu, että nyt loppuu tämä ainainen jauhaminen, että nyt vaan sitten tehdään se.
Mikko
Nanosekunnissa.
Elina
Näin sanoi kouvolalainen Ville Lassila. Jenkkifutiksen kautta tutustuneet Ville Lassila ja Mikko Lautamatti perustivat ystäviensä kanssa oman seuran Kuusankoski Cowboysin syksyllä 2018 ja jo seuraavana kesänä pelattiin.
Elina
Lähdetään nyt ihan siitä, että ketä mulla täällä tänään on seurana, kuka olet ja miten vaikutat Kuusankoski Cowboyssa?
Ville
Joo eli mä olen Lassilan Ville ja yksi Cowboysin perustajajäsenistä. Toimin monta vuotta seuran puheenjohtajana ja nyt helmikuussa sitten luovutin viimein tittelin eteenpäin, mutta jatkan edelleen seurassa toiminnassa mukana ja hallituksessa.
Mikko
Joo eli Lautamatin Mikko Cowboysin perustajajäsen kanssa ja silloin ihan ensimmäiseen vuoteen olin seuran puheenjohtaja ja paljon hallituksen toiminnassa mukaan, mutta mulla on sitten pelaajana ja valmentajana isompi rooli, että sitten rupesi olemaan vähän liikaa hommaa siinä, niin sitten tehtiin päätös että nyt panostan vaan pelaamiseen ja valmentamiseen jenkkifutiksen parissa. Niin olisikohan tämä nyt kahdeskymmeneskolmas kausi lähtee käyntiin, että muutama vuosi vierähtänyt tässä ja nämä viimeiset vuodet Cowboysin kanssa. Ja toki kävin tässä välissä Kotkassakin pelaamassa.
Elina
Hei, miten te muuten tunnette keskenänne toisenne?
Ville
No, me olemme oikeastaan tavallaan jenkkifutiksen kautta tutustuttu. Oltiin kyllä samaan aikaan amiksessakin, mutta sitten tavallaan kaverustuttiin ja siitä sitten ystävystyttiin jenkkifutiksen myötä. Itselläni lajin pariin päätyminen tapahtui vuonna 2006.

Mikko
Hyvä kun Ville muisti, koska mulle tämä kysymys on liian vaikea. Mistä tunnen Villen? Joskus sen kanssa on tullut pyörittyä, mutta se on kyllä näiden jenkkifutiksen kautta.

Elina
Joo, no miten te nyt nimenomaan, miksi amerikkalainen jalkapallo? Miten olette sen pariin päätyneet?

Mikko
No, mulla on ainakin sellainen juttu, että mun eno on pelannut Porvoon Butchersissa. Olisiko jopa kahdeksankymmentäluvun lopulla ja sitten yhdeksänkymmentäluvulla. Sitten me käytiin, kun mä olin ihan pentu, katsomassa näitä jenkkifutismatseja. Eno tuli aina vähän mummille ja siihen. Hänellä oli joku ristikon kuva etureidessä, ja se oli mun mielestä kovan näköinen jätkä. Se oli vaan jotenkin coolia. Sitten mulla on jotain muistojaa, kun Hubba ja Bubba ja kumppanit olivat yhdeksänkymmentäluvulla jossain TV-mainoksessakin. Ne pelasivat Roostersissa. Mulla on jossain nimmarit niiltä. Olin pikkupoika, ja kävin Roostersin pelaajilta hakemassa nimmarit. Mulla on ainakin muistoja sieltä, ja siitä jäi sellainen ehkä jonkunlainen kimmoke. Monta kertaa mietin, mutta en ehkä uskaltanut lähteä treeneihin. Sitten joskus 12–13-vuotiaana otin itse yhteyttä ja menin treeneihin, ja sille tielle oikeastaan jäin. Vaikka olen harrastanut kaikkea muuta urheilua tosi paljon, jenkkifutis on ehdottomasti siisteintä ikinä.
Ville
Joo, itsellä oli vähän toisenlainen tilanne. Nuorempana ei juurikaan tullut urheiltua; enemmän kiinnosti musahommat ja muut systeemit. Miten päädyin lajin pariin? No, muutamat kaverit silloin pelasivat ja tiesin, että mulla oli serkku, joka oli pelannut aikaisemmin. Ei ollut mitään kosketuspintaa jenkkifutikseen muuten, mutta sitten koulukaverit rupesivat houkuttelemaan treeneihin. Oli jotkut try outit silloin tulossa, ja he vakuuttelivat paljon, että se on helppo laji aloittaa tavallaan myös vanhempana. Ei väliä, vaikka ei olisi aikaisempaa suurempaa urheilutaustaa tai muuta, oli helppo lähteä mukaan.
Sitten se kipinä puraisi, ja jos tykkää kontaktista ja muusta, niin se on oikein hieno laji. Nyt olen ollut enemmän ja vähemmän 18 vuotta lajin parissa.

Elina
Miten Kuusankoski Cowboys sai alkunsa?
Mikko
No, me ehkä näimme sellaisen tarpeen. Se oli ollut pitkän aikaa sellainen ehkä omalla tavalla lähtenyt jostain vitsistä, että hei, Kuusankoski Cowboys. Joku päivä vielä. Ja sitten se vaan jotenkin ajautui siihen, että ei hitsi, perustetaan joukkue. Vielä riittää puhtia äijillä, vanhoja konnia täällä kylillä, jotka haluavat vielä pelata. Ville oikeastaan rohkaisi siihen. Mä olin itse ensin vähän epäileväinen, että onhan siinä aika paljon hommaa ja tälleen, mutta Ville sai mut ylipuhuttua. Ei ole kyllä kaduttanut yhtään. Ehkä nähtiin, että täällä Kouvolan alueella tarvitaan joukkuetta. Olihan täällä toinenkin seura, mutta se ei ehkä ollut meille sellainen juttu. Haluttiin tehdä vähän omalla tapaa näitä asioita.

Ville
Joo elettiin itse asiassa elokuuta 2018, kun Mikko tuli käymään meillä kahvilla ja ei oltu varmaan vähään aikaan nähty niitä näitä juteltiin. Sitten alkoi taas se sama vanha lässytys, mitä on 10 vuotta kuunnellut, että no pitäisikö nyt perustaa se oma joukkue ja ihan alkuun ajatushan tässä oli vähän, että tämä on vaan sellainen höntsäjoukkue, mikä sitten kyllä muuttui kyllä…
Mikko
Nanosekunnissa.
Ville
Nanosekunnissa siihen, että ei me nyt mitään aleta höntsäilemään. Muistan vaan kun sanoin sitten Mikolle, että nyt loppuu tää ainainen jauhaminen, että nyt vaan sitten tehdään se homma, että eihän se ole kun vaan aloittaa sen, että kaikkea aina pitäisi ja pitäisi tehdä. Siitä se lähti ja sitten ruvettiin kyselemään vähän siihen muutamia tuttuja, että ketä kiinnostaisi lähteä tähän hommaan mukaan. Mikon nuorempi veli Jukka lähti ja sitten toi Nikulan Jonttu, joka oli kanssa pitkän uran tehnyt jefun parissa ja. Meitä oli neljä.
Mikko
Joo ei mennyt muita ollut.
Ville
Siinä ei kyllä sitten kauaa mennyt kun yhdistys oli perustettu ja siitä se sitten lähti.
Elina
Seuraavaan kesään peleihin kyllä. Kuinka paljon se ajallisesti vie seuran pyörittäminen, että kuitenkin pitää varmaan jotenkin suunnitella sitä kautta ja varata harjoitusvuoroja ja sopia sitä ja tätä. Osaatteko mitään tuntimäärää heittää? Paljon se paljon se vie vapaa-aikaa? Onko se koko ajan mielessä?
Mikko
No, haluaako Ville vastata ensin? Sinä voit vastata ehkä enemmän hallituksen asioita, ja minä siitä ehkä nyt pelillisiä juttuja.
Ville
Niin, kyllähän se riippuu siitä, miten hommaa haluaa tehdä. Siihen voi panostaa ihan niin paljon kuin jaksaa, mutta itselläni menee varmaan tuhannen tunnin verran vuodessa. Lähestulkoon teet kaikkea mahdollista, laskutuksesta ja hallinnollisista asioista suunnitteluun ja kaikkeen muuhun. Kyllähän se aikaa vie. Toki, jos saisi jaettua hommia mahdollisimman monelle, niin se helpottaisi, mutta on aina haaste löytää puuhamiehiä, jotka tekevät satoja tunteja töitä pelkästään rakkaudesta lajiin. Vähän tyhmä pitää olla.
Mikko
Ja universumi on vähän iso. Joo, ja sitten pelihommiin menee paljon aikaa. Meillä on kaksi puolentoista tunnin treeniä viikossa. Joo, kaksi treeniä viikossa, ja melkein kaikki treenit kuvataan. Katson kotona nauhat ja annan palautteen jätkille, että tätä juttua pitää parantaa.
En aina kirjoita, mutta nauhat katson vähintään itse. Muutkin pelaajat katsovat. Koko ajan mielessä on juttuja, että mitä pitäisi tehdä, mitä suunnitella. Tietenkin on myös aikataulutukset. Mulla on enemmän off season -treenaamista, sen rytmitys. Koko ajan kotona saattaa selailla Instagramia, ja sieltä välähtää joku jenkkifutikseen liittyvä juttu. Sitten pitää äkkiä mennä ja kirjoittaa muistiin ruutuvihkoon, piirtää joku juttu ja kokeilla sitä treeneissä. Siihen menee aikaa, mutta en ikinä ole ajatellut sitä työnä. Se on pikemminkin elämäntapa. Enemmän mua pelottaa se, että mitä jos tätä kaikkea joskus ei olekaan. Ikävä kyllä, joskus pelaajaura loppuu. Kahdenkymmenen vuoden sisään varmaan. Mitäs sitten? Huh, mutta varmasti Ville hallituksessa keksii jotain.

Ville
Ja ihan varmasti keksii. Voin sanoa, että pelasin puolikkaan kauden vuonna 2019, joka oli viimeisin, kun itse kävin kentällä. Eli juuri meidän ensimmäinen kautemme. Sen jälkeen olen ollut mukana kaikessa muussa toiminnassa. Parasta tässä on se, miksi tätä jaksaa tehdä: se on hauskaa. Saat ihan samat kiksit pelipäivinä, vaikka et olisi edes kentällä. Samat rutiinit ja jännitykset ovat mukana. Kun kello aamulla soi ja tiedät, että tänään on pelipäivä, se tunne on mahtava. Ja tietysti aina, kun pärjää, on hienoa nähdä ja olla mukana siinä.
Mikko
Se on ihan just näin. Joukkueessa on tosi paljon vaihtunut porukkaa, mutta yhteenkuuluvuuden tunne on vahva. Vaikka itse alan olla jo boomer-osastoa treeneissä, on hauskaa olla mukana. On paljon nuoria jätkiä, mutta se on tosi hauskaa. Itselleni tämä on ainakin elämäntapa.
Elina
Niin, minkälainen teidän porukkanne yhteishenki on? Minkälainen porukka teillä on tällä hetkellä koossa?

Mikko
Mitäköhän mä sanoisin… Tosi rauhallinen porukka siis , mikä on mun mielestä tosi poikkeuksellista. Meidän joukkueessamme on sellainen viilipyttyporukka. Toki suuri osa meidän pelaajistamme on puolustusvoimilla töissä, joten siellä on totuttu tietynlaisiin asioihin. Mölyt pidetään mahassa ja kuunnellaan, kun joku vastuussa oleva puhuu. Tosi hyvä ilmapiiri, kaikki kuuntelevat ja ovat läsnä, kun niille jotain sanoo. Välillä vähän harmittaa, että meillä ei ole sellaisia persoonia, räiskyviä tyyppejä. Tarvittaisiin ehkä pikkuisen räiskyviä tyyppejä joukkoon.

Elina
Onko ovet auki? Saako Cowboysiin tulla kuka tahansa? Onko jotain rajoituksia?

Ville
Eikö näissä länkkärimestoissa aina ole ne saluunan ovet? Nehän heiluvat ihan molempiin suuntiin. Ilman muuta kuka tahansa on tervetullut mukaan toimintaan, ja toivottavasti tuleekin uusia. Aina tarvitaan uusia pelaajia. Marginaalilajista puhuttaessa meidän suurin haaste on löytää pelaajia. Pelitilanteessa on koko ajan 11 miestä kentällä, ja joukkueessa olisi syytä olla 30 kaveria. Kesän pelaaminen on jo vaikea löytää pelaajia, kun laji ei ole niin tunnettu. Olemme yrittäneet tehdä töitä sen eteen, että saisimme enemmän ihmisiä tietoisiksi lajista.

Mikko
Joo, se on juuri tuollaista. Kaikki ovat tervetulleita, ja jenkkifutikseen liittyy monelle väärä luulo siitä, että täytyy olla tietyn kokoinen. ”En mä voi tehdä tätä, mä oon liian pieni.” Jenkkifutiksessa nimenomaan löytyy kaikenkokoisille ihmisille pelipaikka. Jos ajatellaan stereotyyppistä jenkkifutisleffaa, siinä on vain isoja jätkiä rivissä, jotka lyövät päätä yhteen ja sitten on hirveä kasa. Se kestää 30 sekuntia, ennen kuin tapahtuu jotain uudestaan. Sehän on ihan kaikkea muuta kuin sitä.
Kuten Ville sanoi, jenkkifutis vaatii paljon pelaajia. Me olemme onnekkaita, että meillä on kohtalaisen hyvä ja leveä rosteri. Treenaaminen vaatii porukkaa, ja loukkaantumisia tulee, kuten kaikessa urheilussa, joten aina joku tippuu kauden aikana pois. Suosittelisin ihmisiä avoimin mielin kokeilemaan ja perehtymään lajiin. Kentällä tapahtuu mahtavia juttuja, juuri se taktisuus, fyysisyys ja kaikki nämä yhdistettynä. Se ei ole mitään päätöntä juoksemista, vaan kaikki on äärimmäisen tarkkaan harjoiteltu ja suunniteltu.

Elina

Missä teidän pelejänne voi käydä katsomassa? Onko kesälle jo päiviä ja paikkoja?
Ville
Joo, ihan tarkkoja päiviä ei muistaakseni ole vielä tullut ulos, mutta Kouvolassa Sarkolan kentällä pelataan kotipelit. Kausi alkaa tuossa kesäkuun alussa. Meillä taisi olla tänä vuonna sellainen tilanne, että kaikki kotipelit pelataan kesäkuussa ja heinäkuussa on sitten reissupelit.
Kesäkuussa ja heinäkuussa on sitten reissupelit. Se on erittäin hyvä paikka tulla edes tutustumaan lajiin. On pyritty peleissäkin siihen, että meillä on siellä kuuluttajat, jotka yrittävät selittää katsojille, mitä siellä kentällä tapahtuu. Se on yksi jenkkifutiksen suurimpia haasteita alkuun, kun lajia ei välttämättä ymmärretä heti. Sittenhän se ei välttämättä ole niin mielenkiintoista, jos ei tajua, mitä kentällä tapahtuu. Mutta jos vähän jaksaa ja kiinnostaa, niin peleissä voi oppia paljon. Nykyään televisiot näyttävät tosi paljon sunnuntaisin NFL-pelejä, että tänä päivänä on tarjolla tosi paljon ja ilmaiseksi. Eikö tule yksi peli aina viikossa NFL-kaudella?

Sinne Sarkolaan vaan. Sitten siellä saa tulla kuuluttamoon vetämään hihasta ja kyselemään ihan mitä vaan, että ihan varmasti saa vastauksen. Jos joku mietityttää.
Elina
Varmasti se on ihan lajissa kun lajissa, niin ei siitä penkkiurheilija tiedä kaikkea. Mutta vaikka mitä kaikkea tämmöistä, että mitkä sitten avautuu kun siihen on perehtynyt. Sama varmasti amerikkalaisessa jalkapallossa.

Ville
Sehän jenkkifutiksessa onkin, että sitä verrataan shakkiin taktiikkansa vuoksi. Kun ensimmäistä kertaa katsoo peliä, se näyttää siltä, että isot jätkät vain juoksevat toisiaan päin, ja joku sattuu pitämään palloa. Linjapelaaminenkin, missä olen itsekin ollut mukana, vaikuttaa siltä, että vain törmäillään, mutta jokainen liike, jalan asento ja suunnitelma on tarkkaan harkittu ja liittyy juuri siihen pelitilanteeseen. Se on erittäin tarkkaa.

Mikko
Ja tämä on sellainen laji, että vain taivas on rajana. Kun ymmärtää enemmän, alkaa nähdä pelin aivan eri tavalla. Sitten kun menee katsomaan toisten matseja, saa lisää oivalluksia, että hei, noin tuonkin asian voi tehdä. Se on juuri se, mikä pitää minutkin innostuneena tässä lajissa. Vaikka takana on paljon kokemusta, en pidä itseäni mitenkään valmiina tai että ymmärtäisin kaiken taktiikasta.
Elina
Niinpä. Mitä tavoitteita tai haaveita teillä on Kuusankoski Cowboysin suhteen? Mihin haluaisitte seuran menevän tulevaisuudessa?
Ville
Itselläni on ainakin yksinkertainen haave: haluaisin, että seurasta tulisi mahdollisimman pitkäkestoiseksi. Jenkkifutis-skenessä on nähty paljon seuroja, jotka nousevat nopeasti ja sitten putoavat alas yhtä vauhdilla. Meillä on tavoitteena vakaus. Siksi olemmekin pelanneet useamman kauden kakkosdivarissa, vaikka olisi kahtena vuotena ollut mahdollisuus nousta ykkösdivisioonaan. Me emme halua rönsyillä, koska pohjamme ei vielä ole tarpeeksi vankka. Ennen kuin lähdetään kipuamaan ylöspäin, pitää vahvistaa pohjaa ja saada organisaatiota kasvatettua. Pitkällä tähtäimellä toivon, että näemme Cowboysin pelaavan Vaahteraliigassa tulevaisuudessa.

Mikko
Minulla on tottakai haaveena se Vaahteraliiga, mutta ehkä sellainen, että meillä olisi kesällä matseissa niin meillä olisi vaikka 1000–2000 ihmistä paikalla. Kaikilla olisi hauskaa ja kaikki haluaisivat tulla sinne seuraamaan jenkkifutista. Meillä olisi muutama juniorijoukkue.
Saisimme lajitietoisuutta levitettyä ja sitten tietenkin se auttaa jos ne katsojat on siellä paikalla ja joku hakee munkin ja kahvin sieltä kiskalta, niin se vie meitä sitten joukkueena eteenpäi. Jos saisi tietynlaisen kulttuurin siihen, että Cowboysin matseihin mennään. Se on ehkä utopiaa, että olisimme jotenkin KooKoon tai KPL:n tasolla, mutta tuhat tai 2000 on ihan realistinen. Se olisi haave.
Elina
Niin, kyllähän se varmasti yleisö tuo sen oman osansa niihin matseihin.
Mikko
Kyllä ehdottomasti.

Ville
Tunnelma tekee todella paljon. Jos kentällä on hyvä meininki ja kannustusta, se heijastuu myös pelaamiseen. Kaikki tuollaiset asiat vaikuttavat kokonaisuuteen.

Mikko
Olisi hienoa, että Kouvolassa meidät tunnettaisiin selkeästi ja tunnistettavasti jenkkifutisjoukkueena. Tiedettäisiin, että hei, tuo on Kuusankoski Cowboys ja he pelaavat jenkkifutista. Se auttaisi viemään lajia eteenpäin. Me tarvitsemme Suomen jenkkifutiksen oma Olaus Alisensa, joka pääsisi NFL:ään ja alkaisi näkyä Urheiluruudussa. Sitten juniorit ja muut ihmiset innostuisivat enemmän. Kaikki urheiluseurat taistelevat kuitenkin samoista asioista, joten tällainen näkyvyys ja tunnistettavuus olisi todella tärkeää.

Elina
Mitä vinkkejä antaisitte muille, jotka haaveilevat omasta seurasta? Mitä se vaatii?

Ville
Kun lähtee perustamaan omaa seuraa marginaalilajissa tai muuten, ensimmäinen askel on rohkeasti lähteä tekemään sitä. Meilläkään ei ollut aiempaa kokemusta yhdistyksen tai urheiluseuran pyörittämisestä, mutta oppiminen tapahtuu, kun joutuu tekemään. On tärkeää hakea neuvoja ja vinkkejä muilta, jotka ovat kokeneempia seuratyössä. Valmistautuminen sitoutumiseen ja valmius tehdä kovasti töitä ovat avainasemassa. Jos homma tuntuu oikealta, niin siihen kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan.

Mikko
Babysteps sen homman kanssa. Ei kannata havitella kuuta taivaalta. Seuratyö voi helposti viedä mukanaan, joten on tärkeää muistaa omat resurssit ja niiden realistinen käyttö. Älä hanki liikaa vastuuta harteillesi, vaan jaa tehtävät ja vastuut järkevästi porukan kesken. Monissa suomalaisissa seuroissa näkee, että liikaa vastuuta on yksittäisten ihmisten harteilla, mikä voi johtaa uupumiseen.

Ville
Kun perustimme seuran, sovimme kaikki sitoutuvamme vähintään viideksi vuodeksi tähän projektiin. Kuuluisa pikkurillilupaus.

Mikko
Ai sovittiin?
Ville
Joo.
Mikko
Mä olen myynyt sieluni jo tälle toiminnalle muutenkin.
Elina
Kaikki vielä mukana?
Ville
Kyllä meillä on kaikki tavalla tai toisella edelleen mukana ja itse asiassa nyt on jo 5 vuottakin jo täynnä. Eikä tässä ole kukaan lähtenyt pois. Se oli siis sellainen just steppi, että siinä puhuttiin silloin viidestä vuodesta niin, että pitää sitten oikeasti olla siinä, että jos tahtoo huolella tehdä, niin jokainen tekee sen 5 vuoden määräaikaisen sopimuksen hyvällä hinnalla seuratoimintaan.

Elina
Eli ilmaiseksi.
Mikko
Tai siis vähän pitää itse maksaa.

Ville
Jos tämä just tämä, mutta vielä tuosta: Minusta meillä on tässä Suomenkin jefu-skenessä ihan liiton kautta ja muutenkin näiden muiden joukkueiden kanssa niin, yllättävän paljon tänä päivänä jaetaan sitten oppia tietoa, että on se sitten varainhankintaa, sponsoritoimintaa, pelitapahtumaa tällaista. Eli toki on nykyään nyt monen vuonna järjestänyt tällaisia niin kun webinaareja, missä sitten voidaan keskustella jokainen seura, jos ne on keksinyt jonkun hyvän jutun, niin miksi haudataan itsellään, koska ei se kilpaile meitä vastaan.
Jos joku jossain Kuopion Rovaniemellä missä tahansa joku tekee. Tuossa on vinkki tolleen saada hyvin sponsoreita niin wihän se ole meiltä pois. Olen itsekin ajatellut aina tätä toimintaa niin, että se että me markkinoidaan totta kai Cowboysia. Mutta, kun olemme marginaalilaji, niin mehän myös mainostetaan koko ajan koko jenkkifutista. Ja sitä, että saataisiin ihan Suomen laajuisesti kasvava. Menkää katsomaan eri divareita ja Vaahteraliiga-pelejä. Ei tarvitse tulla vaan meidän peleihin, että meidän pelien lisäksi saa myös käydä muualla.

Elina
Kiitos oikein paljon haastattelusta ja tsemppiä tulevaan kauteen.

Mikko
Kiitos.

Ville
Kiitos.

Elina
Kiitos kun kuuntelit perillä Kouvolassa podcastia. Lue lisää kouvolalaisten tarinoita osoitteesta www.kouvola.fi/perillä.