Perillä Kouvolassa -podcast, episodi 6 (tekstivastine)

Sarianne

No, mä oon täällä äidin kukkakaupassa töissä. Äitini on pomoni, ja se on vähän lähtenyt niin, että pienestä pitäen piti olla vaan auttamassa talkoissa ja sesongeissa mukana. Aloitin jostain ruusujen vesipuppien täyttämisestä, ja ajokortin saatuani olen ollut kukkalähettinä. Sitten ehkä jossain kohtaa, kun asuin Jyväskylässä ja Helsingissä, totesin, että ruoho ei ehkä ollutkaan vihreämpää siellä aidan toisella puolella ja kaipasin kuitenkin takaisin kotikonnuille.

Elina

Näin kertoo kouvolalainen Sarianne Solio. Oletko koskaan pohtinut, minkälaista olisi tehdä oman perheen kanssa töitä? Solion sisarukset Eveliina ja Sarianne sekä äiti Tiina kertovat sen sinulle.

Elina

Hei tervetuloa Perillä Kouvolassa -podcastiin aloitetaan nyt ihan helposti sillä, että kertokaa mulle ketä mulla on täällä tänään vieraina.

Tiina

No tässä on ensinnäkin äiti. Mun nimi on Tiina. Ja sitten on mun tyttäristä vanhin esikoinen Sarianne,  Kristiina-tytär on tuolla Jyväskylässä omassa työssään. Sitten läsnä on Eveliina ja sitten olisi vielä Anniina neljäs tytär, mutta hän on sitten myöskin omassa työssään Kotkassa.

Elina

No niin. Hei mitä kuuluu?

Sarianne

Hyvää kuuluu, vaikka sää tosin voisi olla vähän aurinkoisempi ja keväisempi ja lämpimämpi, mutta muuten alkaa tällainen puutarhakausi pikkuhiljaa olemaan täällä jo korvan takana. Tuntuu, että senkin puolesta sää saisi olla jo vähän pidemmällä.

Elina

Niinpä. Mitäs Eveliina?

Eveliina

Ja mä komppaan näihin Sariannen kommentteihin, että multapeukalo syyhyää, että nyt saisi jo alkaa nurmikko sulamaan että päästään kaivamaan kukkapenkkejä.

Elina

No näinpä. Hei lähdetään nyt tavallaan sieltä alusta. Eli Tiina kerro, että miten sinusta tuli yrittäjä ja miten nimenomaan vielä kukkakauppayrittäjä?

Tiina

Tämä mun historia on niin, että äiti ja isä ovat molemmat yrittäjiä olleet. He ovat ehkä vähän jo luovuttaneetkin, mutta edelleen isä vaikka on jo yhdeksänkymmentäviisivuotias, niin hänellä on edelleen yrityksiä. Ja hän haluaisi olla vielä aktiivisempi, mitä ehkä sitten kunto antaa periksi. Niin, mutta omalla äidilläkin oli semmoinen haave nuorena tyttönä, että hän haluaisi olla kukkakauppias ja Hän asui Mäntyharjulla, ja siellä oli paljon kukkia, joita hän aina poimi. Se haave sitten toteutuikin. Meidän suvussa oli lopulta useita eri yrityksiä, ja noin 17 vuotta sitten veljeni kanssa tehtiin vähän sellaista jakoa, ja siinä vaiheessa minulle tuli tämä kukkakauppa. Olen siis toisen polven kukkakauppias, ja nyt näyttää siltä, että täältä on tulossa kolmas sukupolvi jatkamaan tätä ammattia. Moni meistä täällä hymyilee, kun meillä on työnhakijoita tai opiskelijoita, jotka sanovat, että olisi unelmien juttu olla kukkakaupassa töissä. Kaikkea kaunista on ympärillä, ja jokainen päivä on erilainen. Sesongit vaihtuvat ja niin edelleen.

Toki tämä on ihanaa, mutta se on myös fyysistä työtä. Tässä työssä on läsnä koko ihmisen elämänkaari. Ajattelin aamulla taas, kun ajelin tänne lumisateen keskellä, että jännää nähdä, millainen päivä tulee ja ketä täällä käy. Minkälaisia kukkaostoksia he tekevät? Nyt toivoisin, että lämpötilat nousisivat vähän, jotta pääsisimme laittamaan orvokkeja ja muita kevään kukkia.

Elina

Miten te olette päätynyt nykyisiin töihinne?

Sarianne

No, mä oon täällä äidin kukkakaupassa töissä. Äitini on pomoni, ja se on vähän lähtenyt niin, että pienestä pitäen piti olla vaan auttamassa talkoissa ja sesongeissa mukana. Aloitin jostain ruusujen vesipuppien täyttämisestä, ja ajokortin saatuani olen ollut kukkalähettinä. Sitten ehkä jossain kohtaa, kun asuin Jyväskylässä ja Helsingissä, totesin, että ruoho ei ehkä ollutkaan vihreämpää siellä aidan toisella puolella ja kaipasin kuitenkin takaisin kotikonnuille.

Mietin, että jatkanko toimistotöissä Helsingissä, missä olin työskennellyt, mutta koska olin paljon auttamassa äitini kukkakaupassa, se vain jotenkin imaisi minut mukaansa. Opiskelin sitten puutarhuriksi. Näiden kaikkien vuosien jälkeen mietin, jatkanko vielä opiskeluja, mutta jotenkin tämä tie tuli minulle luonnollisesti. Olen aina pitänyt tosi paljon luonnosta ja kukista, ja ehkä se kulkee verissäni. Tämän kautta kukkakauppiasura tuli osaksi elämääni.

Eveliina

No mä oon vielä vähän palautumistilassa, koska tulin vasta pari kuukautta sitten Kanadasta, missä asuin kuusi vuotta. Olen perustamassa toiminimeä tähän ja olen nyt tullut meidän perheen joka paikan höyläksi. Tarvitsipa kuka tahansa apua, niin olen kukkakaupassa, yksittäisiä kukkia ostamassa, paketteja viemässä tai Rosa Villassa auttamassa kauden alkaessa. Lisäksi teen isovanhemmillemme ruokaa. Olen tullut avuksi ja tueksi meidän superyrittäjiä auttamaan.

Miten minusta tuli yrittäjä? En halua, että joku ulkopuolinen kertoo, mitä minun pitää tehdä, paitsi tietysti äiti ja sisko. Olen ollut töissä muille, erityisesti Kanadassa, ja se on rankkaa. En halua työtä, josta tulen itkien kotiin. Paras työ on olla itse itselleen töissä. Näin minusta tuli yrittäjä ja perheeni tukija.

Elina

Miltä sinusta Tiina tuntuu, kun tyttäresi seuraa sinun jalanjäljissä myös yrittäjiksi?

Tiina

No se on varmaan aika luontevaa. Niinhän se oli itsellenikin aikanaan, kun suvun yrityksissä tein monenlaista työtehtävää. Se oli todella opettavaista, koska siinä käytiin läpi yritystoiminnan kaikki osa-alueet. Kun tyttäret olivat pieniä ja menivät isovanhempiensa luo hoitoon tai muuten vaan olemaan, heidän leikkinsä oli aina kukkakauppa. Isoisä jaksoi olla uutterasti asiakas, eikä väsy koskaan ostamaan kukkia leikeissä. Tyttäret tyhjensivät kirjahyllystä kaikki koriste-esineet ja yhdistivät ne kukkien lisäksi lahjatavaroiksi, mikä tietysti hymyilytti minua seuratessa.

Isoäiti oli valtavan innostunut opettamaan heitä tekemään kukkapaketteja. Hän esimerkiksi muistuttaa, että meidän Kristiina, joka oli silloin pikkuinen, totesi kerran oppineensa kolme tärkeää asiaa samana päivänä: kuorimaan perunan, sitomaan kengännauhat ja tekemään kukkapaketin. Tällaisia maailman tärkeimpiä asioita isovanhemmat opettivat tyttärille.

Tyttäreni ovat nähneet yrittämisen toisenkin puolen. Kun on iso sesonki ja muilla perheillä on vapaata juhlapyhinä, me olemme aina silloin töissä. Mutta kun oma äitinikin oli kukkakauppias, meillä oli silti aina joulu kauniisti laitettu kotona ja kaikki jouluruoat olivat valmiina. Ja kun me pääsimme ylioppilaiksi, äiti huolehti kaikkien muiden perheiden ylioppilasasiat ennen omia juhlia, mutta meidän omatkin juhlat olivat aina nätisti laitettu. Välillä miettii, mistä äiti ammensi energian ja ajan kaiken tekemiseen, mutta kun osaa hyvin organisoida asiat, se onnistuu.

Elina

Niin miten Sarianne ja Eveliina sanoisitte, että minkälaisen mallin työelämään olette oppinut omilta vanhemmiltanne ja etenkin äidiltä?

Eveliina

Äiti on ainakin opettanut minulle vahvan moraalin. Jos työaika alkaa vaikka kolmelta, sinun pitää olla paikalla 15 minuuttia etuajassa, jotta olet valmis työpisteelläsi tasan silloin. Omat tavarat on laitettu pois ja kaikki tarpeellinen on tehty etukäteen, kuten vessassa käynti. Tunnollisuus ja tarkkuus tulevat sieltä, että tiedämme, mitä yrittäjä tekee työnantajana työntekijöilleen. Meille on opetettu yrittäjän näkökulma: kaikki työ maksaa ja on arvokasta. Tämä periaate on ainakin lujaa iskostunut minuun.

Sarianne

Mutta sitten ehkä itse koen sen, että äidillä on aina ollut se periaate, että me kaikki saamme toteuttaa itseämme ja olla luovia. Jokaisella on omat vahvuutensa ja on saanut tehdä juuri niitä asioita, joissa on hyvä. Vaikka olet työntekijänä yrittäjällä tai itse yrittäjänä, on tärkeää antaa tilaa luovuudelle ja luovimiselle. Meilläkin moni uusi idea ja ajatus on lähtenyt siitä, että on ollut muutakin kuin pelkkää työntekoa. Olemme pitäneet ajatusriihiä, selailleet Pinterestiä ja inspiroituneet erilaisista asioista. Joku saattaisi ajatella, ettei tuollainen ole varsinaista työaikaa, mutta juuri tällainen toiminta on tuonut meille paljon uusia ideoita ja luonut uutta.

Elina

Niin millaista se on tehdä oman perheensä kanssa töitä?

Tiina

Kyllä mulla on ainakin semmoinen ajatus, että kun tuntee omat lapsensa, heidän luonteenpiirteensä ja vahvuutensa, on tärkeää antaa heille tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Äitini on aina ymmärtänyt, että vaikka he ovat minun lapsiani, he ovat myös aikuisia, osaavia ja koulutettuja. Olenkin oppinut antamaan heille tilaa ja luottamaan heidän osaamiseensa. He tuovat mukanaan oman ikäpolvensa näkemyksiä ja ideoita, mitä nuoremmat sukupolvet haluavat ja ajattelevat.

Meilläkin on esimerkiksi Sariannen kanssa 30 vuoden ikäero, ja hänen näkemyksensä kodin rakentamisesta ja elämästä yleensä ovat erilaisia kuin minun. Onkin tärkeää antaa heidän toteuttaa omia visioitaan ja tavoitteitaan. Meidän perheessä jokaisella on omat vahvuutensa ja kehitettävät puolensa, ja kun ymmärtää nämä, voi paremmin tukea toisiaan. Esimerkiksi yksi tytär saattaa olla erityisen hyvä tietyissä asioissa, kun taas toinen loistaa muissa, ja taitojen mukaan voidaan nostaa asioita esille.

Eveliina

Ja kyllä mä sanoisin, että kyllä ne on ne parhaat työkaverit, mitä on voinut olla. Siinä ei tarvitsekaan vieraskoreilla, ja että saa sanoa asioita ihan suoraankin, ja tietää että voi niinku luottaa ihan sataprosenttisesti. Ja sitten myös tiedetään sen, että ei me kyllä riidellä, mutta että vaikka on jotain erimielisyyksiä, niin sitten voidaan myös hyväksyä ne erimielisyydet sen enempää siihen.

Tiina

Ja sitten se, mikä minusta on erityisen ihanaa, on kun on esimerkiksi joku sesonkipäivä, kuten äitienpäivä. Illalla kotiin mennessä meillä on tapana käydä läpi päivän tapahtumia ja kaikkea sitä, mitä tapahtui. ”Se oli ihanaa, kun asiakas tuli ja poika osti omalle äidilleen kukkia ja kaikkea”. Sitten vielä kotona jatkuu sellainen palautekeskustelu ja minusta tuntuu, että meistä kukaan ei koe sitä sellaisena, että ”no niin, nyt loppu jo”. Se on jotenkin mukavaa, että vielä jälkifiilistellään.

Sarianne

Niin ehkä mä voisin just tuohon palautteenantoon lisätä sen verran, että nyt huomaa, miten enemmän on tullut aikuiseksi. Esimerkiksi kun olemme Rosariumissa, missä ollaan äidin kanssa ja Rosavillassa, jossa olemme me neljä sisarusta yrittäjinä. Äiti on toki hallituksessa mukana, mutta ilman päätäntävaltaa. Meillä on ehkä huomattu, että lähivuosina ollaan opittu perustelemaan omia mielipiteitämme. Tänään meillä oli esimerkiksi Eveliinan kanssa tilanne, että oltiin ehkä vähän eri mieltä. Sitten me molemmat perusteltiin, miksi oma kantamme olisi parempi, ja toinen perusteli, miksi hänen kantansa on hyvä. Me löysimme sitten yhteisen kompromissin, mikä hyödytti meitä molempia. Joskus tuntuu, että nuoruudessa sitä vaan tapeltiin ja oltiin napit vastakkain, niin sitten se ehkä on kanssa ihan erilaista, kun on perheen sisällä yrittäjinä. Se että osaa sitä kommunikointia ja on pakko pystyä viestimään niitä omia ajatuksia ja viedä tavallaan sitä omaa asiaa eteenpäin, mutta myös kuunnella sitä, että toinen on toista mieltä. Sieltä monesti voi löytyäkin hyviä ratkaisuja. ”No hei, toi olikin hyvä idea, että tehdäänkin mieluummin näin.” Se on ehkä siinä, että nimenomaan se palautteenanto ja hyvä kommunikointi ja viestintä ovat kaiken a ja o.

Elina

Vietättekö vapaa-aikaakin vielä paljon yhdessä? Kaipaatteko erossa oloa toisistanne?

Eveliina

Mä veikkaan että meillä menee vähän kausissa, että välillä on vaikka viikko, että joka päivä ollaan yhdessä ja sitten taas tulee sellainen hetki, että ehkä ei niin paljoa nähdäkään, mutta sitten Whatsappin ryhmächatissa sitten kyllä viestejä lähes päivittäin lähetetään. Kyllä sitä aina toista kaipaa ja mulla varsinkin kun mä olin Kanadassa, niin nyt mä oikein haluan olla mun perheen kanssa. Ja siskojen kanssa. Niin kyllä niitä aina kaipaa.

Tiina

Ja onhan se sitten täällä heidän lapsuudenkoti semmoinen paikka, että kyllähän sinne sitten helposti ruokapöydän ääreen kokoonnutaan. Ja se mikä on ihanaa sitten kun on tämmöinen äiti ja tyttäret, niin saunomme paljon. Siellä laitetaan kasvonaamioita ja hieromme toistemme hartioita ja kaikkea. Ja sitten siinä kaikkea rupatellaan ihan tietysti muustakin kuin tästä työstä, mutta se on jotenkin semmoinen terapiasauna, niin se on aivan ihana.

Elina

Mikä siinä on parasta, että on tämmöinen tiivis perheyhteisö? Mitä se antaa?

Eveliina

Täällä on niin helppo olla. Sun ei tarvitse olla mitään muuta kuin oma itsesi ja on vaan niin helppoa olla yhdessä.

Tiina

Joo se semmoinen kaikki tuki, että kyllä tietysti jokaiselle meille tulee semmoisia asioita ja tekemisiä, että mihin tarvitsee sitä tukea. Äitinäkin ajattelen, että heillä on kuitenkin semmoinen kiva ajattelutapa. Joskus sitten ajattelee, että ne omat lapset ovat semmoisia ystäviäkin tavallaan, vaikka sitten tietysti ollaan, että äiti on äiti ja lapset on lapsia, vaikka ovatkin jo aikuisia, mutta sitten kuitenkin on semmoinen, että et voi semmoisia kiperiäkin asioita puhua toinen toiselle.

Sarianne

Olen samaa mieltä, että perhe on aina jotenkin semmoinen mihin voi palata jotenkin. Ja vaikka olisikin just ollut pidempiä aikoja puhumatta tai muuta, niin jotenkin tuntuu, että on aina helppo palata perheen pariin. Jos on ollut ulkomailla tai toisessa kaupungissa asunut, niin tietää justiinsa aina, että täällä on se koti ja ovet on auki.

Elina

Millaisia haaveita tai toiveita teillä on tulevaisuuden suhteen?

Eveliina

Lista on pitkä. Mikä se siinä onkin, että että olisi niin paljon kaikkea, jota haluaisi toteuttaa. Taivas on vaan rajana tämän yhteisen perheyrityksen puolesta, mutta sitten meillä jokaisella on myös yksittäisiä unelmia ja nekin unelmat menee sinänsä yhteen, että minullakin on ompelua ja sellaista, mutta sitten se taas heijastuu sinne Rosavillan puolelle, että minun luomukset sopii sinne. Se on niin kuin kasvava puu, jossa jokaisella on oma oksansa.

Sarianne

Joo, ja sitten ehkä koen itsekin sen, että nyt kun olemme tehneet paljon töitä sekä Rosariumin että Rosevillan kanssa, minulla on ehkä tietynlainen haave. Haluaisin löytää rauhaa nyt, kun olemme työskennelleet niin paljon. Haluaisin löytää sellaisen elämäntavan ja elämänrytmin, jossa olisi myös aikaa levätä. Ehkä huomaan itsekin tulevani vanhaksi tässä, ja että minulla ei ehkä ole enää samanlaista energiaa kuin ennen. Haluaisin löytää juuri sopivan elämänrytmin. Tämä on ehkä yksi suurimmista haaveistani.

Tiina

On totta, että tässä työssä kukkakaupassa kuulee helposti ihmisten avautuvan ja kertovan omasta elämästään ja senhetkisistä tapahtumista. Ilosta ja surusta. Saan todellakin kiittää joka päivä monista asioista: terveydestä ja rakkaiden läheisten läsnäolosta. Heidän merkityksensä tuntuu korostuvan entistä enemmän tässä työssä. Minulla on myös toiveita tulevaisuuden suhteen. Toivon, että tyttäreni löytävät onnensa ja että saan olla tukena heille sekä Rosariumissa että Rosavillassa. Vaikka työskentely onkin mukavaa ja aina jännittävää (kuten olen sanonut aikaisemminkin, odotan innolla jokaista uutta työpäivää), tarvitsen myös vastapainoa.
Siksi harrastan liikuntaa ja kulttuuria. Toivon, että tulevaisuudessa minulla on enemmän omaa aikaa, aikaa elämänkumppanilleni ja ehkä joskus jopa lapsenlapsille. Tyttäreni tietävät nämä toiveeni, ja vaikka ne onkin lausuttava hienovaraisesti, toivon, että elämä tuo tullessaan paljon hyvää.

Elina

Joo hei miksi Kouvolaan kannattaisi tulla vierailemaan? Kehukaa vähän Kouvolaa.

Tiina

No Kouvolassa on kuitenkin paljon erilaisia mahdollisuuksia ja täällä on aivan ihana luonto ympärillä ja elämisen helppous: Kaikki on lähellä. Täällä on hyvät koulut, mukavia työpaikkoja ja erilaisia palveluita. Ja sitten jos haluaa lähteä vaikka päiväretkelle jossain käymään, niin sekin on helppoa.

Sarianne

Joo ehkä itse kun olen tosiaan asunut muualla pitkän aikaa ja sitten paluumuuttanut Kouvolaan, niin välillä jos vaikka käy jossain Helsingissäkin, niin se on tosi uuvuttavaa, että jotenkin musta tuntuu että tänne kun tulee niin täällä on sellainen tietty rauhallinen tempo ja on ihan mieletön luonto tuolla. Vaikka Kouvolasta sanotaan että on betonihelvetti, niin mä taas sanon että se ei todellakaan pidä paikkaansa. Täällä on nimenomaan upea luonto ja miljööt ja kaikki. Jotenkin itse koen ihan älytöntä rauhaa täällä verrattuna moniin muihin kaupunkeihin missä olen asunut. Isoimmat pointtini ovat: luonto ja rauha.

Eveliina

Joo komppaan tuota luontoa ja ehkä sitten vaan näin yrittäjänä tietenkin se, että kannattaa tulla Rosavillaan käymään ja käydä sitten vielä kukkakaupan kautta tässä Rosariumissa, niin nämä on ainakin kaksi aika hyvää paikkaa jo tulla.

Elina

Hei vielä tota loppuun niin kehukaa vähän toisianne!

Sarianne

Sanon Empusta nyt heti alkuun, että Emppu on ihanan pirteä ja hänellä on ihan maailman parhaat ruoanlaittotaidot. Itselläni on maailman surkeimmat, joten se on ainakin yksi yhä tällainen kompensaatio tässä. Ja koenn että Emppu ainakin nyt kun muutti takaisin sieltä Kanadasta, niin on ollut mulla jotenkin niin sydänystävä nyt kun ollaan samassa kaupungissa ja paljon just yhdessä tehdään töitä ja harrastetaan ja kaikkea. Minusta on ihanaa kun sä olet takaisin täällä.

Eveliina
Samat jutut takaisin Sariannelle. Ei ole sanoja kuvailemaan, mitä ”sisko” tarkoittaa. Se on paljon enempi kuin ystävä. On helpottunut olo olla Suomessa ja Kouvolassa. Tällaista elämän helppoutta ei ole muualla maailmassa. Mikä sen tekee, on se perhe. Ihanaa on olla siskon kanssa. Oma äiti on aina oma äiti. Äiti on sydämellinen ja rakastava, kuten kaikki äidit. Meillä äidin kanssa aina nauretaan. Äiti laittaa aina asiat kauniisti ja miettii elämänkauneutta ja iloisuutta. Me nauramme aina, vaikka on huonojakin tilanteita. Äiti ajattelee aina hopeareunusta.

Tiina
Esikoisesta Sariannesta täytyy sanoa, että kun Sarianne syntyi jännitti, kun itsestäni tuli äiti. Minut on yllättänyt miten hän paluumuuttajana tuli tänne takaisin. Kun oli maailmalla isoja kuvioita, niin ihana että hän tuli takaisin. Ja hänen monipuolisuus kaikessa osaamisessa, ja miten hän uutterasti opiskelee lisää ja on teknisesti minuakin auttanut monessa. Hän on luonut paljon uutta, on sitkeä ja saa paljon aikaiseksi. Joskus jos olen ollut epäileväinen, niin Sariannen sitkeys on aivan uskomatonta. Hänellä on aivan upeita taitoja.

Elina

Kiitos haastattelusta. Tässä oli Perillä Kouvolassa -podcastin ensimmäinen kausi. Kiitos seurasta. Olet nyt ”perillä Kouvolassa”.