Taas mennyt kaksi päivää. Eilinen, maanantai, oli melko tavanomainen. Viisi tuntia kokouksia. Puheenjohtajiston listapalaveri jäi väliin maakuntakokousten takia. Kokoustunteja olisi siis ollut vielä muutama lisää, jos olisimme aloittaneet aamun listapalaverilla. Kun päivän työtunneista vähintään puolet täyttyy kokouksista, on tärkeää, että ne vedetään tiiviisti, asiassa pysyen.
Kaikki muu liikenevä aika on mennyt palveluverkkotyöhön ja ensi vuoden talousarviovalmisteluun.
Toimittajat soittelivat eilen kaupungin lisäsäästöistä ensi vuodelle henkilöstön osalta. Kahdesta erillisestä yt-neuvotteluista päätettiin viime keväänä (yht. 160 htv). Nyt joudumme käynnistämään vielä kolmannet yt-neuvottelut, jotta saamme kertaluontoisesti ensi vuodelle vielä noin 5,5 miljoonan euron säästöt henkilöstökuluissa. Asiaa valmistellaan lokakuun alun hallituksen kokoukseen. Tämän jälkeen aloitetaan yt-lainsäädännön mukaiset yt-neuvottelut. Uskon, että jälleen varsin tiiviisti pohdimme pääluottamusmiesten kanssa kaikki vaihtoehdot, mutta voimme tuskin välttyä laajoilta lomautuksilta. Nämä eivät ole helppoja aikoja kenellekään.
Olen itse aina ajatellut, että silloin kun kuntataloutta joudutaan paikkaamaan lomautuksilla, mitkä välttämättä vaikeuttavat työprosessiemme toimintaa ja huonontavat palvelutasoamme kuntalaisille, olemme tietyllä tasolla epäonnistuneet. Myös kuntataloudessa pitäisi olla puskuri pahan päivän varalle, jolloin tällaisiin toimenpiteisiin ei tarvitsisi ryhtyä tiukemmassakaan taloudellisessa tilanteessa. Kouvolassa toin heti viran vastaanotettuani esille huoleni siitä, ettei kaupungille ollut kertynyt juuri lainkaan kumulatiivista ylijäämää. Koko uuden Kouvolan ajan oli sinnitelty pinnan tuntumassa nipin napin. Vielä tuossa vaiheessa en tiennyt, minkälainen rakenteellinen alijäämä oli syntynyt kahden valtuustokauden aikana. Nyt sitä on enää turha kuitenkaan murehtia. Nyt on tehtävä ne rakennemuutokset, jotka ovat välttämättöämiä, jotta tämä talous saadaan kuntoon. Rakennemuutosten vaikutukset eivät kuitenkaan realisoidu vuodessa tai kahdessa. Nyt henkilöstö joutuu osaltaan maksamaan siitä, ettei muutoksia ole tehty ajoissa.
Kuntaliitto uutisoi eilen, että elämme kuntasektorin tilastohistorian heikointa vuotta, ikinä. Juuri hetki sitten uutisoitiin, että hallitus linjasi budjettiriihessä, että kuntien valtionosuudet kasvavat ensi vuonna 1,1 miljardia euroa. Se helpottaa, hetkellisesti, mutta ei korjaa Kouvolankaan osalta taloutta kuntoon. Eli tähän kertaluontoiseen valtionosuuden kasvuun ei saa eikä voi millään tavoin tuudittautua niin, ettei mitään tarvitsekaan nyt tehdä.
Tänään ehdin käydä viemässä kaupungin terveiset Kymenlaakson vammaisneuvostojen tapaamiseen kaupungintalolla. Vammaisneuvostojen asettaminen on ollut vapaaehtoista kunnissa vuoteen 2017 saakka. Kouvolassa on kuitenkin vapaaehtoisesti päätetty perustaa vammaisneuvosto jo vuonna 2009. Olen hyvin ylpeä tästä. Meidän pitää vain löytää enemmän keinoja, jotta vammaisneuvoston ääni saada paremmin kuuluviin jo kaupungin asioiden valmisteluvaiheessa. Minulle se on pelkkää asioiden valmistelun prosessointia eli ei mikään mahdoton tehtävä, kun vain laitetaan prosessit kuntoon. Erityisesti näen meillä nyt hyvänä mahdollisuutena huomioida vammaiset lapset ja nuoret uusissa koulurakennuksissamme aiempaa paremmin. Tässäkin on yksi uusien koulurakennusten myötä syntyvä parannus kouvolalaisten lasten osalta. Ei pitäisi puhua vain saneerauksesta kouluverkkotyössämme sen negatiivisessa merkityksessä. Saneerauksella voimme myös saavuttaa huomattavasti parempia tiloja lapsille ja nuorillemme uusien koulurakennusten myötä.
Tämän päivän piristävä hetki oli piipahdus pikku-Amoksemme kanssa vauvamuskarissa. Sen lisäksi, että Amos osaa laulattaa (lue: täyttä ulvontaa) koiraamme, toivon, hänen oppivan rakastamaan musiikkia yhtä paljon kuin hänen äitinsä. Yritän pitää kaikessa kiireessäkin mielessäni oman perheeni pienet asiat, joista saa voimaa sitten myös työhön.
Marita Toikka
Kaupunginjohtaja
Kouvolan kaupunki