Hyvinvointi on monen näennäisesti selkeältä tuntuvan käsitteen tapaan hankala määriteltävä. Jollekin hyvinvointi on terveyttä, toiselle kulttuuria, kolmannelle taloudellista turvallisuutta ja neljännelle jotain muuta. Ihmisen elinpäivässä on karkeasti jaotellen suunnilleen 3 samanmittaista jaksoa: unta, työntekoa ja vapaa-aikaa kutakin arviolta 8 tuntia. Jokaisessa päivän jaksossa hyvinvoinnin pitäisi olla kohtuullisella tasolla. Vaikka töissä menisi kuinka hyvin ja vapaa-aikana olisi mukavaa, jos unen saaminen ei onnistu, hyvinvoinnin kokonaisuus ei toimi. Eli hyvinvointi on laaja käsite, joka sisältää useita ulottuvuuksia.
Mielekkään tekemisen merkitys hyvinvoinnille on todettu suureksi. Muinainen suomalainen sananlasku haaveilee ihanasta elämästä, jossa maataan uuninpankolla ja syödään voita. Raskaassa ruumiillisessa työssä haave varmaan on makoisa, mutta nyt, kun sohvalla makaaminen voi olla ihmisen ainoa tehtävä, onkin osoittautunut, että se tekee ihmisestä sairaan ja onnettoman.
Eli vanha kansa oli kyllä siinä sananlaskussa ihan hakoteillä. Syykin on selvä: entisaikojen agraariyhteiskunnassa ei ehditty makoilemaan. Ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä muistuttaa siitä, että leivän ja raadannan välinen yhteys oli todella konkreettinen. Maitoa ei tule jos lehmää ei lypsä. Ja lehmä tarvitsee ruokaa, joten viljat ja heinät on viljeltävä ja sadot korjattava. Oman ja perheen ruuan tuotannossa mielekkyyttä ei tarvinnut pohtia: elossapysyminen oli sama kuin työnteko, joka on itsestään selvästi mielekästä. Laiskottelu oli haave, jota ei ollut mahdollista toteuttaa.
Työelämä on noista päivistä muuttunut niin paljon, että merkityksen kokemus tahtoo jäädä unohduksiin. Jatkuva muutos työtehtävissä ja ammateissa tarkoittaa, että merkityksellisyyskin muuttaa muotoaan. Lisää muutoksia on tulossa: tekoälyn ja robotisaation kerrotaan tekevän työntekijöistä enenevässä määrin tarpeettomia. Työssäkäynti ja työpaikat eivät tule olemaan mikään kaikille kuuluva itsestäänselvyys jatkossakaan. Palkkatyötä ei ehkä riitä kaikille, joten merkityksen rakentaminen työuran ja palkkatyön varaan maanviljelysyhteiskunnan jalanjälkiä seuraten on yhä vaikeampaa. Maanviljelijän koulutettu jälkeläinen voi olla nykyään vaikkapa EU-tarkastaja, joka seuraa säädösten toteutumista tiloilla. Eloonjäämisellä ja mielekkyydellä ei ole paljon tekemistä EU-maatalouden kanssa, joten mielekkyys on siinä ympäristössä kehitettävä jostain muualta.
Merkityksellinen tekeminen ei sekään ole ihan yksiselitteinen käsite. Yhden merkityksellinen on toisen turha. Taiteellisesti lahjakkaat ihmiset joutuvat usein henkensä pitimiksi tekemään aivan muuta työtä kuin mitä haluaisivat. Modernin tanssin ammattilaiselle siivous voi olla turhauttavaa työtä, mutta mahdollistaa oman kutsumuksen mukaisen tekemisen vapaa-ajalla. Joku toinen taas voi arvioida, että siivous on merkityksellistä, ja tanssi on turhaa – tai ehkä jopa syntiä.
Merkityksellisyyden kokemus on yksilöllinen, ja merkityksen arvioiminen toisten puolesta on osoittautunut lihavien riitojen lähteeksi. Parhaassa mahdollisessa maailmassa palkkatyö ja merkitys osuisivat yhteen. Esimerkiksi niin, että ihminen, joka tykkää kutoa villasukkia, tekisi sitä työkseen, saisi siitä palkkaa, ja samalla tekisi itselleen mielekästä työtä. Nykyajan työelämässä merkityksellisiksi koetut työt ovat kuitenkin harvenemaan päin, ja usein ihminen joutuu koneen jatkeeksi tavalla tai toisella. Työssä olemme useiden erilaisten järjestelmien käyttäjiä, ja työ on järjestelmien käytön oppimista. Pankkiautomaatti korvaa pankkineidin, vanhuksen ateria-automaatti kotiavun. Lääkärikäynnillä lääkäri joutuu keskittymään tietokoneen ruutuun potilaan sijaan. Ihmistä tarvitaan automaatin huoltajana ja täyttäjänä.
Merkityksen pohtiminen on hankaluudesta huolimatta tärkeää. Koska jokaisella on oma näkemyksensä merkityksellisyydestä, oman elämän merkityksellisyyden rakenteen hahmottelu on yksilön asia. Usein työtehtävissä on erilaisia elementtejä, joista voi nostaa esiin sen, joka itsestä tuntuu merkitykselliseltä. Kaupan kassan tehtävät eivät ole mitään mediaseksikkäimpiä ja halutuimpia töitä, mutta työhön sisältyy ihmisten kohtaamista. Mitä jos työn mielekkyys syntyykin siitä, kun voi vaihtaa kuulumisia iäkkään asiakkaan kanssa ja sanoa jotain ystävällistä? Kassatehtävät sujuvat siinä sivussa ja mahdollistavat inhimillisen kohtaamisen.
Useimmissa töissä on jokin ulottuvuus, josta voi löytää merkityksellisyyden siemenen. Sitä voi vaalia samalla kun hoitaa työtehtävään kuuluvat muut tehtävät. Onko sinulla työssäsi jokin osa, jonka koet merkitykselliseksi? Jos et ole miettinyt sitä, niin kannattaa tehdä se nyt. Merkityksellisyyden kokemus antaa elämään niin paljon hyvää, että se vaikuttaa jopa terveyteen. Joten siihen kannattaa uhrata jokunen tovi.
Kristiina Salo
työllisyyspäällikkö