On varmasti sanomattakin selvää, että koko kulunutta viikkoa kuvasi kaupungin lisäsäästökeinojen selvittäminen ja palveluverkkojen tarkastelu. Nostan niihin liittyvän pohdinnan lisäksi tässä esille muutaman hetken viikosta. Perjantaihin tiivistyi valmistelutyö kaupungin talouden sopeuttamistoimenpide-esitysten osalta ja tiedän, että päiväkirjablogini tuntuu vierähtävän tässä kiireessä viikkoblogiksi. Ehkä se tuo tähän kirjoittamiseen kuitenkin jonkinlaista syvyyttä enemmän.
Ne muutamat hetket. Ministeri Harakka oli maakuntamatkallaan Kymenlaaksossa ja Kouvolassa maanantaina. Ely isännöi vierailua ja oli hieno saada kutsu liittyä vierailun lounastilaisuuteen mukaan. Keskustelun pääteemana oli työllistäminen ja siihen liittyvä kuntakokeilu, jota ministeriö on juuri käynnistämässä. Olemme Kouvolassa tarkastelleet jo etukäteen kuntakokeilun mahdollisuuksia kaupunkimme kannalta. Asia jäi vielä auki. Jäi päällimmäisenä tunne; ministeri näkee, että Kymsoten myötä meillä olisi jo pohja, mikäli vain yhteistyötä Elyn kanssa nykyisestä tiivistettäisiin, kuten Etelä-Karjalassa on jo tehty. Sovimme jo seuraavasta tapaamisesta Elyn kanssa. Minulla on kuitenkin itselläni ajatus, ettei se välttämättä yksin riitä meille. Olemme omassa työssämme pohtineet jo melko konkreettisiakin malleja oppisopimuskoulutuksista ynnä muista. Kaupungilla menee 7-8 miljoonaa euroa vuodessa työllisyyteen liittyviin kustannuksiin. On selvää, että eri toimintamalleja on saatava konkretisoitua ja ihmisiä työllistettyä.
Asuntomessujen tilinpäätös julkaistiin tiistaina. Se sai oman huomionsa. Ei tosin kovin suurta. Minua ilahdutti erityisesti kaksi asiaa; saamamme merkittävä mediajulkisuus messujen aikana sekä kaupungin elinkeinoelämään jääneet eurot. Niissä tavoitteemme toteutuivat. Toki oli myös äärimmäisen tärkeää, että tapahtuma pysyi budjetissaan.
Loppu taitaa ollakin sitten säästöjä ja palveluverkkoa.
Totean vain lyhyesti ensin perjantain mediatilaisuudesta, että pyrimme antamaan median edustajille kaiken mahdollisen tiedon ja vastaamaan jokaiseen kysymykseen mahdollisimman tarkasti. Median merkitystä tässä muutoksessa ei voi väheksyä. Pidän äärimmäisen tärkeänä, että ihmiset saavat valmistelusta tietoa myös median kautta.
Sitten.
Kaupunkimme taloustilanne on erittäin huono. Talouden tasapainoon saattaminen edellyttää monia eri toimenpiteitä, kuten palveluiden ostojen ja hankintojen tiukkaa seurantaa ja karsimista, avustusten määrän supistamista, kaupungin omien palveluiden ja tilojen uudelleen hinnoittelua, toimintamallien läpikäymistä, henkilöstösäästöjä, palvelurakenteiden karsintaa jne. Samalla kuitenkin pyrimme kehittämään toimintojamme, esimerkiksi perusopetuksen ja lukio-opetuksen kehittäminen sisällöllisesti laadukkaammaksi, vain yhden esimerkin mainitakseni.
Kaupungissamme on moninkertainen palvelurakenne monessa asiassa, kuten uimahalleissa. Vuosi sitten valmistunut ulkopuolinen selvitys osoitti tämän meille selvästi. Perusopetuksen verkkomme, esittämälläni 17 koulun mallillakin, on raskas. Kun lapsia syntyy tällä hetkellä reilu 550 lasta per vuosi, riittäisi meille 5 – 7 yhtenäiskoulua. Kaupunkimme koko pinta-alalla mitattuna on kuitenkin hyvin suuri ja tämän johdosta, ainakin itse asian niin näen, meillä on välttämätöntä pitää raskaampaa peruskouluverkkoa, kun pinta-alaltaan mitattuna pienemmässä kaupungissa tällä väestömäärällä olisi tarpeen. Sekin on yksi arvovalinta. Lasten koulumatkojen ei tule olla kohtuuttoman pitkiä. Pitkiä ne ovat joidenkin lasten osalta silti. Sen tiedostan hyvin. Ei se minustakaan ole hyvä asia.
Edellisen pohjalta pääsen itse asiaan. Minä olen miettinyt hyvin paljon viime viikkojen tapaamisiani kaupunkilaistemme, kouvolalaisten kanssa, siltä osin, miten voimakkaasti koetaan vastakkainasettelua vanhojen kuntarajojen pohjalta. Havaintoni tämän osalta koskevat keski-ikäisiä, minun ikäisiäni, ja sitä vanhempia kaupunkilaisia. Nuorille on pääosin enää vain erilaisia kaupungin osia. Onneksi.
Kun meidän on nyt aivan välttämätöntä karsia palveluverkkoja, mikäli kaupungin talous halutaan tasapainoon, on meidän tehtävä valintoja siltä pohjalta suurelta osin, missä ihmiset nyt asuvat. Tuntuu, ettei tätä voida millään tavalla hyväksyä ja minusta tuntuu, että hyväksyminen on vaikeaa juuri tuon syntyneen vastakkainasettelun johdosta.
Synnyin itse entisessä, silloin reilun 10.000 asukkaan, pikkukaupungissa, joka liitettiin maakunnan keskuskaupunkiin. Minun entisestä pikkukaupungistani puuttuu (jos mietin entisiä kuntarajoja) lukio, uimahalli, jäähalli, ammattikoulu, teatterituet, yläkouluikäisetkin kuljetetaan tällä hetkellä, onneksi vain määräaikaisesti, naapurikaupunkiin väistötiloihin. Silti, silti en kuule syntymäkaupungissa käydessäni niin kovaa vastakkainasettelua tai syytöksiä kaupungin nykyistä keskustaa kohtaan, vaikka joskus voisi olla minusta syytäkin. Jopa kaksi jäljelle jäänyttä lukiota sijaitsevat nykyisin noin kilometrin päässä toisistaan aivan kaupungin ydinkeskustassa.
Tämän kaiken kerron siksi, etten vain pysty käsittämään, mistä meille on saattanut syntyä näin suuri vastakkainasettelu eri kaupunginosien (Lue, kuntarajojen) kesken. Joudun kuulemaan paljon syytöksiä siitä, ”miksi kaikki keskitetään Kouvolaan”. Jo tuo kysymys on surullinen. Olemme yhtä suurta Kouvolaa. Kaupunki, jolla tulee olla myös keskusta. Tässäkin rakennemuutoksessa on kunnianhimoinen tavoite säilyttää lähipalvelut mahdollisimman lähellä ihan jokaista kouvolalaista. Uimahallit, jäähallit, teatteri, toisen asteen koulutus, erikoislääkärit eivät ole enää lähipalveluita. Toivon, että tässä taloudellisessa tilanteessa tämä pystytään hyväksymään. Kyse ei ole palvelujen keskittämisestä keskustaan. Niin yksinkertaista tämä ei ole.
Palveluverkkoja koskevissa infotilaisuuksissa tuo vastakkainasettelu nousi selkeästi esille. Olen kiertänyt eri kaupungeissa aiempien virkojeni johdosta kuntalaistilaisuuksissa, joissa aiheet ovat olleet välillä hyvinkin vaikeita. En silti uskonut, kun minulle etukäteen kerrottiin, että meillä Kouvolassa ihmiset taputtavat, kun joku haukkuu sinua päin kasvoja tai herjaa kaupungin toimintoja. Harmitti. Myönnän. Kyllä se harmitti. Mutta vielä enemmän minua harmitti niiden lasten paikallaolo, jotka näkivät aikuisten ihmisten käyttäytymisen. Kaupunkimme tarvitsee kollektiivista psykoterapiaa. Näin, kirjaimellisesti asian toistaen, yksi ammattikorkeakoulumme työntekijä asian minulle ilmaisi joitain kuukausia sitten. Olen aidosti kovin huolissani edellisestä. Yhtenäisyyden eteen on tehtävä nyt kovasti töitä.
Toinen asia tässä valmistelussa, jonka haluan nyt nostaa esille, kun esitykseni on annettu poliittiseen pohdintaan on se, valtavan suuri tuki, mitä olen saanut kouvolalaisilta, tavallisilta ihmisiltä. En voi vastata kaikille viesteihin, koska yksinkertaisesti aikani ei riitä. Haluan silti koko sydämestäni kiittää teitä kaikkia tätä kautta siitä valtavasta voimasta, joita nämä viestit ovat minulle antaneet. Yhdessä olemme enemmän, myös muutoksen edessä. Ei tämä varmasti ole helppoa kenellekään, ei päättäjille, virkamiehille tai niille kaupunkilaisillekaan, joiden lähipalveluita karsitaan.
Sellainen viikko. Vaikea.
Marita Toikka
Kaupunginjohtaja
Kouvolan kaupunki