”Tänne on ollut hämmentävän helppoa asettua. Ihmettelin ensimmäiset viikot, että miten voi olla näin kotoisa olo ihan vieraassa paikassa. En ole koskaan tuntenut näin vahvaa kiintymystä rakennuksiin, metsään ja jokeen. Sippolassa on myös ihanaa kyläpöhinää.”, puolisen vuotta Sippolassa asunut Milla Paloniemi kertoo.
”Se, miten päädyin Kouvolaan ja nimenomaan Sippolaan on vähän mystinen juttu.”, sarjakuvataiteilija ja ponifarmari Milla Paloniemi, 40, sanoo.
”Olen haaveillut jo pitkään hevostaidekeskuksesta. Aiemman kotini puitteet Teiskossa eivät olleet tarpeeksi isot tähän tarkoitukseen. Lähdin reissuun silloisen kumppanini kanssa, erosimme reissussa ja tulin sydän rikki takaisin Suomeen.
Olin jo aiemmin katsonut netistä Sippolassa olevaa tilaa ja lähdin katsomaan sitä. Aloin suurin piirtein itkemään, kun näin tämän paikan. On punainen tupa ja perunamaa, joki ja koski. Olen kasvanut joen varrella Etelä-Pohjanmaalla. Joki on minulle tärkeä, rauhoittava elementti. Kuvittelin olevani järvi-ihminen, mutta kyllä minä olen joki-ihminen ja ehkä vähän meri-ihminenkin.
Tänne on ollut hämmentävän helppoa asettua. Ihmettelin ensimmäiset viikot, että miten voi olla näin kotoisa olo ihan vieraassa paikassa. En ole koskaan tuntenut näin vahvaa kiintymystä rakennuksiin, metsään ja jokeen. Sippolassa on myös ihanaa kyläpöhinää. En ole ollut yksinäinen, vaikka asunkin yksin. Tai onhan minulla seurana ponilauma. Ja jos ihmisten ilmoille kaipaa, niin tästä ajaa todella näppärästi Sippolan keskustaan, Myllykoskelle ja Kouvolan keskustaan.
Olen piirtänyt tarinoita alle kouluikäisestä asti. En edes muista aikaa jolloin en olisi piirtänyt. Vaikka olen piirtänyt työkseni jo pitkään, saan siitä edelleen valtavaa riemua ja piirrän paljon vapaa-ajallakin. Kun piirrän, tiedän, että tätä minun kuuluu tehdä. Piirtäminen auttaa minua keskittymään. Ehkäpä tunnetuin sarjakuvani Kiroileva siili syntyi 2000-luvun alkupuolella taidehistorian luennolla, kun raapustin pari strippiä luentomuistiinpanojeni sekaan. Siilistä tuli voimaeläimeni, jonka kautta saan purkaa aggressiota, koska olen ollut liian kiltti ihminen.
Olen päässyt elämässäni käännekohtaan. Olen tehnyt paljon töitä omien rajojeni kanssa ja oppinut, että voit olla samaan aikaan syvällinen ja kepeä. Olen myös saavuttanut paljon asioita olen saanut luotua intohimostani työn ja perustettua ponifarmin. Haluan jatkossakin tehdä asioita, jotka tuntuvat sielussa asti. Nyt keskityn Ponifarmin kehittämiseen. Tänne on tulossa muun muassa galleriatiloja, hevostaide- ja sarjakuvaleirejä. Haluan, että täällä jokainen tuntee olevansa turvassa.
Alan poimia hedelmiä, joita olen kasvattanut ja kypsytellyt pitkään.”