Inkeroisissa kuutisen vuotta asunut Ahmed Ladarsi halusi löytää eläkepäivikseen pääkaupunkiseutua rauhallisemman asuinalueen. Ystävän ehdotuksesta hän päätyi katsomaan vapaita asuntoja Kouvolasta.
”Kun muutin Inkeroisiin eläkepäiviäni viettämään, halusin tehdä siitä Suomen pääkaupungin, mutta naapurit sanoivat, että se on jo. Sillä onhan tämä keskeisellä paikalla.”, Ahmed Ladarsi, 71 naurahtaa.
”Tulin Suomeen loppuvuodesta 1977. Olen Tunisiasta kotoisin, mutta olen asunut myös pitkään Sveitsissä ja Belgiassa. Muutin aluksi pääkaupunkiseudulle, sillä sain töitä Italian suurlähetystöstä keittiömestarina. Halusin vaihtaa maisemaa eläkepäivikseni, jonnekin rauhallisemmalle alueelle. Katselin aluksi Länsi-Suomesta asuntoja, mutta eräs ystäväni tokaisi, että mikset katso, mitä Kouvolasta löytyy. Hän kehaisi, että asunnot ovat siellä edullisempia ja sieltä on paljon paremmat kulkuyhteydet kuin Länsi-Suomesta.
Löysinkin pian tämän omakotitalon, jossa nyt asun. Tein kaupat keväällä 2018. Kävin vielä hetken aikaa Helsingissä töissä ja viikonloput vietin täällä. Joka kerta junassa Helsingistä Kouvolaan päin tuntui mahtavalle. Kiire ja hulina putosivat hartioilta. Inkeroisissa on kaikki tarvittavat puitteet pienessä kylässä. Täällä on esimerkiksi rautakauppa ihan keskustassa. Ei Helsingin keskustassa ole rautakauppaa, vaan sitä varten pitää lähteä pidemmälle. Inkeroisissa on myös kauppoja, optikko ja eläinklinikka.
Toivoisin, että pienempiä kyliä markkinoitaisiin nimenomaan näiden olemassa olevien lähipalveluiden kautta. Helsinkiläinen voi luulla, että hän muuttaa ihan korpeen ja lähimmät palvelut löytyvät pitkien ajomatkojen päästä. Inkeroisista ei ole montaa mutkaa Helsinkiin, joten etätyöt ja pääkaupunkiseudulla käyminen onnistuu helposti joko junalla tai omalla autolla.
Haluan luoda ja tehdä hyvää ympärilleni, sitä tunnetta ei rahalla saa. Uskon, että se on yksi syy, miksi olen kiinnostunut ruuanlaitosta ja taiteen tekemisestä. Mielestäni kaikki tekevät taidetta. Jo lapset pyörittelevät muovailuvahaa, tekevät hiekkakakkuja ja opettelevat käyttämään kynää. Myös ruuan esillepano on taidetta. Mämminkin pystyy laittamaan kauniisti esille. Kyllä, minä pidän mämmistä ja kirjoitin siitä kirjankin. Perustin myös Suomen mämmiseuran, sillä haluan hälventää ennakkoluuloja mämmin ympäriltä. Ymmärrän mämmivitsit, sillä onhan se sellaisenaan aikamoisen näköistä, mutta ei kaurapuurokaan, mikään kaunisnäky pelkiltään ole. Mämmiä kannattaa rohkeasti käyttää erilaisiin ruokiin.
Olen kotiutunut loistavasti Kouvolaan. Jossain kohtaa haluan muuttaa pienempään asuntoon, mutta Kouvolasta en halua lähteä.”