100-vuotiasta Kouvolaa juhlistettiin lauantaina Kouvola-talolla. Keskusta-alueen aluetoimikunnan järjestämässä tilaisuudessa kuultiin muun muassa kaupunginjohtaja Marita Toikan ja kulttuurin monitoimija Piia Kleimolan puheenvuorot.
Kouvolatalolla vietettiin lauantaina Kouvola 100 -juhlavuoden pääjuhlaa. Kaupungin tervehdyksen juhlassa esittänyt kaupunginjohtaja Marita Toikka käsitteli puheenvuorossaan Kouvolan perustamista, kasvua ja kehitystä 1920-luvulta 2020-luvulle.
Hän toi esiin myös kaupungin 2000-luvulla kohtaamat haasteet, kuten perinteisen teollisuuden rakennemuutoksen, ja kertoi toimista, joilla Kouvolassa on pyritty uuteen kasvuun, esimerkkinä satsaukset logistiikkaan ja Käyrälammen kehittämiseen.
Tulevina toimenpiteinä Toikka nosti esiin muun muassa ensi vuonna käynnistyvän yritystonttihankkeen. Kouvola satsaa tulevina vuosina päivitetyn strategiansa mukaisesti lapsiin, nuoriin ja yrityksiin.
– Meillä on Kouvolassa paljon hyvää. Kaupungin alueella ja koko Kymenlaaksossa tehdään pitkäjänteistä kehitystyötä, jota tulee jatkaa.
– Haastankin kaikkia kouvolalaisia talkoisiin tekemään vielä entistäkin parempaa Kouvolaa. Meillä on yksilöinä erilaisia vahvuuksia. Voimme jokainen kantaa kortemme kekoon, ja vaikuttaa osaltamme siihen, millaisessa kaupungissa elämme tulevaisuudessa, Toikka tiivisti.
Kaupunginjohtaja kiitti tervehdyksessään juhlan järjestänyttä keskusta-alueen aluetoimikuntaa.
– Aluetoiminta on yksi niistä keinoista, joilla edistämme kuntalaisten osallisuutta. Muun muassa yhteisötilat ja osallistuva budjetointi ovat tätä samaa kokonaisuutta.
Kouvolassa arvostetaan historiaa ja menneiden sukupolvien työtä
Juhlapuheen pitänyt kulttuurin monitoimija Piia Kleimola onnitteli puheessaan kahta 100-vuotiasta: Kouvolan kaupunkia ja Kouvolan seurakuntaa. Kleimola totesi, että laajimmillaan kulttuurin määritelmät kattavat kaiken inhimillisen toiminnan ja elämäntapamme.
Kouvolan laatuaan ensimmäistä kulttuuriohjelmaa tänä talvena työstävä Kleimola kertoo havainneensa, että kouvolalaiset myös kokevat kulttuurin laajasti.
– Ajatellaan, että kyse ei ole pelkästään taiteesta, kulttuurista ja luovasta toiminnasta, vaan käsitteen alle sijoitetaan myös luontosuhde ja liikkuminen. Itse lisään sinne aina leikillisyyden. Tarkoitan sillä iloa, sisältöä, merkityksellisyyttä – jaksamista, mielenterveyttä – ihan kaikenikäisille, Kleimola sanoi.
Kunnan tehtävänä on edistää kulttuuriperinnön ylläpitämistä ja käyttöä sekä paikallista identiteettiä tukevaa ja kehittävää toimintaa: toisin sanoen historiaa ja muistia.
Kleimola totesi Kouvolassa olevankin paljon väkeä, jotka arvostavat menneitä, yrittävät ymmärtää nykypäivää menneiden valossa sekä toivovat oman kulttuurihistorian näkymistä vieläkin voimakkaammin. Esimerkkinä tästä on vaikkapa Ruuhveltti-veturi, ja sen Pilkepuistoon saama uusi katos.
– Kouvolan teatterissa vieraillut teatteriohjaaja Mikko Roiha on maininnut, että hänelle Kouvola on Suomen Berliini. Berliinissä sodan ja taistelujen jäljet näkyvät. Traagista historiaa ei ole yritetty piilottaa – päinvastoin. Niin on myös Kouvolassa.
Kleimola sanoi, että vaikka kaikista historian tapahtumista ei voida olla ylpeitä, kranaatin- ja luodinjäljet seinissä ovat myös henkisesti eheyttäviä.
– Uskon, että ongelmat ja traumat eivät pidä päivänvalosta. Esille nosto tekee taisteluista historiaa politiikan sijaan. Historia on yhdistävä, kollektiivinen asia.
Iloiselta tuntuva kaupunki kiinnostaa
Kleimolan mukaan voimme saada historian kautta kiinni myös nykyisyydestä. Hän pohdiskeli puheessaan Pohjois-Kymenlaakson historian vaikutusta paikallisidentiteettiimme. Kleimola tiivisti kymenlaaksolaisen elämänkatsomuksen olevan – kulttuurivaikuttajia Harri Virtasta ja Pirkka-Pekka Peteliusta lainaten – ”ei välttämättä kaunis eikä ylevä mutta aina ehdottoman rehellinen”.
– Kymenlaaksolainen huumori on mustaa; synkkää ja lakonista, suoraa ja rehellistä. Synkimmälläkin hetkellä löytyy toivoa, joka puetaan huumoriin.
– Harri Virtanen löytää laaksokunnan ihmisistä jylhää voimaa. Sellaista, joka syntyy, kun kymenlaaksolainen miä en oo mitää -asenne yhdistetään pakon edessä pärjäämiseen.
Kleimola kertoi itsekin havainneensa seutukunnalla vahvan selviytymisen eetoksen.
– Selviytyjiä ollaan vaikka hammasta purren, mutta varjele jos joku yltyy kehumaan. Se keskustelu ei yleensä kovin pitkälle etene.
– Terve ylpeys lienee hyväkin asia, mutta välillä mietin, eikö ’maindsettimme’ voisi olla hitusen valoisampi?
Kleimola kysyi puheessaan, mitä meidän kouvolalaisten on tehtävä, jotta ilmapiiri olisi yhteinen ja rakentava. Hän totesi edistymistä asiassa tapahtuneen paljon, mutta takaiskujakin tulevan.
– Olen vakuuttunut siitä, että jos joku paikkakunta tarvitsee nimenomaan koulutusta, sivistystä, kulttuuria – tiedettä ja taidetta – niin se on tämä meidän Kouvolamme. Tieto ja sydämen sivistys mahdollistavat yhteistyön, ilon, värikkyyden.
– Luova, avoin, elävä, moniarvoinen ja salliva ilmapiiri tekee kaupungista kiinnostavan, tunnetun ja vetovoimaisen – sekä yksilöille, perheille, yhteisöille ja yrityksille. Iloiselta tuntuva kaupunki kiinnostaa sekä omia että muita.
Kleimola peräänkuulutti ’mie en oo mitään’ -asenteen tilalle jo monialaista yhteistyötä jatkamista sekä avointa mieltä ja positiivista röyhkeyttä.
Puheensa lopuksi Kleimola vielä onnitteli monimuotoista Kouvolaa nostaen esiin sen erityispiirteitä ja toimijoita.