Maanomistaja voi laadituttaa omistamilleen ranta-alueille asemakaavan. Tällaista lähinnä loma-asumista varten laadittua asemakaavaa kutsutaan ranta-asemakaavaksi.

Ranta-asemakaavaa (entinen rantakaava) tarvitaan, kun halutaan rakentaa vesistöjen rannoille, joille ei ole entuudestaan asema- tai yleiskaavaa.

  • Ranta-asemakaava on yksityiskohtainen suunnitelma alueen käytön ja rakentamisen järjestämisestä.
  • Ranta-asemakaavan voi laatia kunta tai myös maanomistaja.

Ennen ranta-asemakaavan laatimiseen ryhtymistä on kuitenkin aina oltava ensin yhteydessä kunnan kaavoitusyksikköön.

Ranta-asemakaavaa laadittaessa tai sitä muutettaessa sen ohjeena toimii yleiskaava, jos sellainen alueella on. Yleiskaavassa on yleensä ratkaistu kuinka monta rakennuspaikkaa ranta-asemakaavassa voidaan osoittaa ja kuinka paljon pitää jättää rakentamisesta vapaata rantaa. Rantarakentamisen määrä perustuu jokaiselle emätilalle eli kantatilalle tehtyyn mitoituslaskelmaan.

Maanomistajan laatiessa ranta-asemakaava kaavoituksen kulku vastaa normaalia asemakaavaprosessia. Siihen sisältyy seuraavat vaiheet:

  • osallistumis- ja arviointisuunnitelman (OAS) sekä mahdollisten selvitysten laadinta
  • maankäyttö- ja rakennuslain mukainen tiedottaminen
  • osallisten kuuleminen.

Ranta-asemakaavan laatimiskustannukset maksaa maanomistaja.

Kunnalla on mahdollisuus hyväksyä vain osa yksityisen laatimasta ranta-asemakaavasta tai jättää kaava kokonaan hyväksymättä. Tähän päätökseen on oltava perustelut, jotka voivat liittyä kunnan omiin maankäytöllisiin tavoitteisiin tai lainmukaisuuteen.

Hallinto-oikeus ja viime kädessä korkein hallinto-oikeus päättävät, mikä on mahdollista ja mikä ei ole mahdollista.
Hyvin suunniteltu ranta-asemakaava johtaa sekä maanomistajan että ympäristön kannalta parempaan lopputulokseen kuin yksittäiset poikkeamispäätökset.

Päivitetty 5.11.2024

Sivun alkuun