Luonnonkukkaniityt

Niittyjen perustaminen on ollut osa Ympäristöministeriön rahoittamaa Kestävä kaupunki – hanketta, jonka pääteemana on ollut luonnon monimuotoisuus ja yhtenä tavoitteena kaupunkilaisten yhteistoiminnallisuuden lisääminen. Niittyjen suunnittelussa on otettu huomioon niiden kiinnostavuus, asukkaiden osallisuus, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen sekä ilo ja virkistys. Alueille voi siis poiketa vaikkapa pienten lasten kanssa lähieväsretkelle tutkimaan, miten kasvit kasvavat ja mitä ötököille kuuluu.

Kaikkiaan niityille kylvettiin noin 80 eri kasvilajin siemeniä, jotka kerättiin kesän ja syksyn aikana Kouvolan alueelta. Ensisijaisesti niityille haluttiin erilaisia hyönteisten suosimia paahdeympäristöjen lajeja sekä lajeja, joiden kasvuympäristöt ovat muuttumassa tai uhattuna. Useimmat alueille kylvetyistä kasveista ovat kaksi- tai monivuotisia lajeja, jotka tekevät ensimmäisenä kesänä vain matalia ruusukkeita ja kukkivat vasta seuraavana vuonna. Siksi niittyalueet ovat ensimmäisenä kesänä vielä melko vaatimattoman näköisiä. Jotta taimet saavat kehittyä rauhassa, alueille on tehty kulkemista ja oleskelua ohjaavia rakenteita, kuten puunrunkoja ja kiviä. Niityille on rakennettu polkuja, joita pitkin pääsee katsomaan kasveja ja niissä liikkuvia hyönteisiä lähietäisyydeltä.

Luonnon monimuotoisuus ja luontokato

Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan erilaisia elinympäristöjä, niihin erikoistuneiden lajien rikkautta sekä lajien eri populaatioiden ja yksilöiden perinnöllistä muuntelua. Luontokato tarkoittaa tuon monimuotoisuuden vähenemistä. Sillä on arvaamattomia vaikutuksia ihmisiin, sillä elämämme ja hyvinvointimme on rakentunut osana monimuotoista luontoa ja sitä hyödyntämällä.

Niityt

Niityt edustavat elinympäristöjä, joita on luonnostaan muodostunut esim. metsään syntyneisiin aukkopaikkoihin, kalliomaille tai tulva-alueille. Niittymäisiä elinympäristöjä ovat ylläpitäneet suuret kasvinsyöjänisäkkäät jääkauden aikana ja sen jälkeen, ja esim. Salpausselkä lienee tarjonnut aikoinaan mainion leviämistien niittylajeille. Perinteinen maatalous tuotti runsaasti avoimia elinympäristöjä ja niiden myötä niittylajisto levittäytyi ympäri Suomen. Nykyinen maankäyttö ei suosi niittyjä, ja niihin sopeutunut lajisto sekä niiden populaatiot ovat taantuneet.

Suomen uhanalaisiksi tunnistetuista lajeista 15 % on niittyjen ja muiden ns. perinneympäristöjen lajeja. Se on toiseksi eniten metsäelinympäristöjen jälkeen. Puistot, pientareet ja erilaiset avoimet kentät tai joutomaat tarjoavat onneksi mahdollisuuden säilyttää niittyjä ja niihin erikoistuneita lajeja.

Kouvolan paahdeniityt

Kouvolassa erityisen huomion ansaitsevat ns. paahdeniityt. Niillä tarkoitetaan alueita, joiden maaperä on hyvin vettä läpäisevää, usein hiekkamaata, ja jotka kesäisen auringon paisteessa voivat olla paahtavan kuumia. Näille karuille kasvupaikoille on kehittynyt oma kasvilajistonsa ja niihin erikoistunut hyönteislajisto. Paahdeympäristöt ovat harvinaistuneet umpeenkasvun tai maankäytön seurauksena. Kouvolan luonnonkukkaniittyjen avulla luodaan paahdelajeille mahdollisuus säilyä rikastuttamassa alueemme luontoa.

Parhaiten turvaamme Kouvolan paahdeympäristöjen tulevaisuuden, jos jätämme sinne tänne, mutta riittävän lähelle toisiaan maa-aloja, joissa paahdeniittyjen lajit saavat kukoistaa. Jos tällaisia maa-aloja säilytetään tai niitä perustetaan pihoille, tienpientareille, puistoihin ym. sopiviin paikkoihin, saamme muodostettua niittyverkoston. Verkosto mahdollistaa lajien leviämisen niityltä toiselle. Se säilyttäisi alueen lajiston ja tämän ”Kouvolan oman” elinympäristötyypin elinkykyisenä.