Elämää Käyrälammella

Kuuletko talvisessa maisemassa linnun laulun? Tsii-tsii-sritt-sritt.

Se on koskikara (Cinclus cinclus), jonka kirkas laulu soi virtaavan veden läheisyydessä koko talven. Pienikokoinen koskikara muuttaa talveksi Suomeen pääasiassa Pohjois-Norjasta. Maaliskuun tienoilla ne palaavat takaisin pesimäpaikoilleen pohjoiseen.

Koskikaran tunnistaa parhaiten tummasta höyhenpeitteestä erottuvasta valkoisesta vatsapuolesta. Rinnan vaalean värityksen sanotaan helpottavan koskikaran sulautumista virtaavaan veteen ja toimivan kuin heijastava peili sen etsiessä ravintoa tummien kivien seasta.

Koskikara viettää päivänsä pyydystämällä ravintoa vedestä sukeltamalla ja sen löytääkin usein niiailemasta virtaavan joen kivillä tai jään reunalla, jossa se tähystää saalistaan. Ruokaa havaitessaan koskikara hyppää sulavasti veteen ja palaa hetken kuluttua veden pinnalle ruokaa nokassaan. Ravinnokseen koskikara sukeltaa mm. vesihyönteisten toukkia.

Rauhoitettuihin lajeihin kuuluvaa täplälampikorentoa (Leucorrhinia pectoralis) on tavattu Käyrälammella. Lajin tunnistaa sen takaruumiissa olevasta keltaisesta täplästä.

Käyrälammen alueella on tavattu myös uhanalainen liito-orava (Pteromys volans). Paikkauskollisensa se suosii vanhoja kuusivaltaisia sekametsiä, joista löytyy kolopuita pesäpaikoiksi ja lehtipuita ravinnoksi.

Keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus)

Keltakurjenmiekka on Kymenlaakson maakuntakukka. Sen keltaiset kukinnot nousevat kesä-heinäkuulla. Kukat houkuttelevat pölyttäjiä, kuten mehiläisiä ja perhosia. Laji viihtyy jokien ja järvien rannoilla sekä muissa kosteissa ympäristöissä. Keltakurjenmiekka on luonnostaan levinnyt laajalle alueelle ja lisäksi se on myös suosittu puutarhakasvi.

Keltakurjenmiekka on liitetty symboliikassa puhtauteen, raikkauteen ja voimaan. Sen nimi Iris tulee antiikin kreikan jumalattaren nimestä, joka liitettiin sateenkaareen ja yhdistettiin viestinviejänä toimimiseen.

Ojakellukka (Geum rivale)

Ojakellukka viihtyy alkuperäisenä luonnonkasvina lähes koko Suomessa kosteikoissa, metsäojissa ja vesistöjen reunoilla. Se kasvaa noin 30–50 cm korkeaksi. Kauniit, suuret ja nuokkuvat kukat aukeavat touko-kesäkuussa. Ne ovat väriltään punaruskeita ja houkuttelevat pölyttäjiä.

Ojakellukka on yksi niistä kasveista, jotka rikastuttavat kosteikkojen ja metsäojien maisemaa.

Jokaisenoikeudet

Jokaisenoikeuksiin kuuluu kunnioittaa metsän rauhaa. Suomen metsissä elävistä lajeista yli 800 on uhanalaisia. Luonnon ja metsän monimuotoisuutta voi ylläpitää mm. jättämällä lahoavat puut metsään, koska lahopuu tarjoaa kodin usealle uhanalaiselle kasvi- ja eläinlajille.

Muistetaan antaa keväällä linnuille pesimärauha. Luonnossa kulkeminen pesimäaikaan tulee tehdä niin, että aiheutuva häiriö jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Tämän voi huomioida esimerkiksi välttämällä pesimäalueiden lähellä kalastusta tai lemmikkien kanssa ulkoilua, dronen lennättämistä ja veneilyä.