Puut – luontomme historiankirjat

Puut tallentavat menneisyyden tarinoita vuosirenkaisiinsa. Ne ovat kuin puun oma päiväkirja, joka kertoo sen kasvusta ja historiasta. Vuosirengas eli vuosilusto muodostuu vaaleasta ja tummasta osasta. Keväällä ja kesällä vauhdikkaan kasvun aikana syntyy vuosirenkaan vaalea osa. Syksyllä, kun kasvu hidastuu ja lopulta talvella pysähtyy, syntyy tummempi osa, joka erottaa edellisen ja seuraavan vuoden kasvun toisistaan. Sateinen kesä muodostaa paksuja renkaita, kun taas kuivuus saa ne kaventumaan. Puun menneisyys piirtyy näihin renkaisiin yhtä selkeästi kuin sanoina kirjoitetut tarinat.

Havupuun iän voi arvioida sen oksakerroksista eli oksakiehkuroista. Nuorten mäntyjen ja kuusien ikä pystytään arvioimaan laskemalla oksakerrosten lukumäärä. Puun kasvaessa alimmat oksakerrokset karsiutuvat pois, joten ikää laskiessa lukuun täytyy lisätä arvio poiskarsiutuneiden oksakerrosten määrästä.

Puut ovat metsän selkäranka ja ne tarjoavat elinympäristön ja suojaa monille lajeille, kuten sienille, hyönteisille ja linnuille. Lisäksi ne ylläpitävät maaperän rakennetta ja suojelevat sitä mm. eroosiolta. Kävellessämme metsäpoluilla ja katsellessamme eri ikäisiä puita voimme ajatella, että ne ovat kuin metsämme historiankirja, joka kantaa mukanaan menneisyyden viisautta.

Puut tuottavat happea hengittämiseen, tarjoavat suojaa eläimille, antavat materiaalia rakentamiseen ja polttopuita lämmittämiseen. Mutta tiedätkö, kuinka kauan puut voivat Suomessa elää ja mistä löytyy tiettävästi Suomen vanhin puu?

Puun iän laskeminen

Puun iän voi laskea kannon vuosirenkaista, oksakiehkuroista tai kasvukairaa käyttämällä.

Puun vuosirenkaat syntyvät, kun puu kasvaa ensin keväällä nopeasti ja kun loppukesästä vauhti tasaantuu. Tumma rengas vuosirenkaiden välille syntyy talvisin, kun puu on lepotilassa. Puun ikä voidaan määrittää kannosta laskemalla vaaleiden tai tummien renkaiden määrä. Kasvukauden olot vaikuttavat vuosilustoihin. Jos vettä ja lämpöä on kasvukaudella paljon, tulee vaaleasta kevätpuusta paksu.

Nuoren männyn ikä voidaan arvioida oksakiehkuroiden lukumäärästä. Se kasvattaa joka vuosi yhden oksakiehkuran. Männyn alimmat oksakiehkurat ovat yleensä tippuneet pois, joten oksakiehkuroiden lukumäärään lisätään 4–5 vuotta ikää ja yhteenlaskettu summa on männyn ikä.

Kasvukairalla puuhun tehdään pieni reikä puun rungosta suoraan keskirunkoon. Kairatusta osasta voidaan laskea puun ikä, minkä lisäksi se kertoo myös puun terveydestä kuoren alla.

Vanhat puut Suomessa

Suomessa männyt (Pinus sylvestris) voivat elää 300–500-vuotiaiksi, Lapissa jopa 800-vuotiaiksi. Kuusien (Picea abies) elinikä on noin 200–400 vuotta ja lehtipuista esimerkiksi koivut, raidat ja haavat voivat elää 150–200-vuotiaiksi. Havupuiden pitkän iän salaisuus on niiden lehtipuita hitaampi kasvuvauhti.

Vanhat puut antavat suojaa ja kasvualustan monille eliölajeille, kuten hyönteisille, sienille, jäkälille ja sammalille. Vanhat lehtipuut tarjoavat havupuita monimuotoisemman elinympäristön eri eliölajeille. Tämä johtuu mm. siitä, että lehtipuiden lehtien ravintopitoisuus on korkeampi kuin havupuiden neulasten.

Esimerkiksi metsätammi (Quercus robur) on arvokas elinympäristö erilaisille sieni- ja hyönteislajeille, kuten perhosille. Toinen monimuotoisuuden kannalta erittäin tärkeä puu on metsähaapa (Populus tremula). Monet sammal- ja jäkälälajit suosivat haapaa sen kuoren korkean pH-arvon vuoksi. Haapa voi säilyä myös vuosikausia onttona tarjoten pesimispaikan monille linnuille, kuten palokärjelle ja helmipöllölle. Lisäksi haavan lehdet sekä niistä syntyvä karike ovat kalkkipitoisia, ja siksi tärkeä ja mieluinen elinympäristö kotiloille.

Suomen vanhin mänty kasvaa Urho Kekkosen kansallispuistossa. Puun iäksi on laskettu lähes 800 vuotta. Puun koko ei kerro sen iästä. Tämäkin mänty on korkeudeltaan vain noin kuusi metriä ja sen rungon läpimitta rinnankorkeudelta noin puoli metriä. Puun pitkän iän salaisuus on sen pohjoinen sijainti ja hyvä kasvupaikka soisella rinteellä. Pohjoisessa kasvu on hidasta ja suolla, happamassa maaperässä kasvavana, puu saa vettä ja sille sopivia ravinteita optimaalisesti.

Missähän on Käyrälammen vanhin puu?

Jokaisenoikeudet

Jokaisenoikeudet sallivat maahan pudonneiden käpyjen, terhojen, lehtien, neulasten, tuohen ja kaarnan keräämisen. Puista ei saa taittaa oksia, repiä tuohta tai kuorta, kerätä käpyjä, pihkaa tai mahlaa ilman maanomistajan lupaa. Elävien tai kuolleiden puiden kaataminen ja vahingoittaminen on myös kielletty. Lisäksi maahan kaatuneen puun ottamiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.