Tapulipuisto

Puisto on saanut nimensä puiston luoteiskulmassa sijaitsevan kellotapulin mukaan, jonka suunnitteli ja rakensi Aatami Juhonpoika Marttila vuosina 1795–1797 ensimmäisen, huonoon kuntoon ajautuneen kellotapulin tilalle. Kellotapuli kuuluu Vanhamaantien toisella puolella olevaan, vuonna 1678 valmistuneeseen Elimäen kirkkoon, joka on Suomen vanhin käytössä oleva puinen ristikirkko. Sekä kirkossa että kellotapulissa on perinteinen paanukatto, eli varta vasten kattopinnoitteeksi tehdyistä puulevyistä rakennettu ja tervalla käsitelty katto.

Varsinainen puisto on kirkkorakennuksia paljon nuorempi. 1940-luvulle saakka kellotapulin ympäristö oli vielä pelkästään avointa ja karua niittyä. Vasta sotien jälkeen 1950-luvun lopulla puistoon alettiin istuttaa puita ja pensaita. Sorapäällysteiset käytävät on tehty osittain alueelle jo 1700-luvulla muodostuneiden kulkuväylien mukaan, ja ne ovat vuosikymmenien aikana pysyneet lähes alkuperäisillä paikoillaan. Arviolta 1950-luvulla kuvatussa viistoilmakuvassa on jo näkyvissä myös soikea kenttä, jossa nykyään on leikkipaikka. Istutettu kasvillisuus on vaihdellut viime vuosikymmenien aikana kulloistenkin suunnittelutrendien ja saatavissa olevien taimimateriaalien myötä. Todennäköisesti taimia saatiin aluksi ainakin lähellä sijaitsevasta, v. 1902 toimintansa aloittaneesta Mustilan arboretumista.

Tapulipuistoa on kunnostettu aika ajoin viime vuosikymmenien aikana uusilla istutuksilla sekä kalusteilla. Vuonna 2024 laadittiin uusi saneeraussuunnitelma, jonka pohjalta leikkipaikka, istutuksia ja kalusteita uusitaan alueen perinteistä tyyliä kunnioittaen.