Kouvolalain kertoo -podcast S1E1: Känkkärän luontopolun tarina (tekstivastine)

Tervetuloa kuulolle Kouvola-aiheiseen podcastiin, nimeltä Kouvolalain kertoo. Näissä äänilähetyksissä esittelemme Kouvolaa useista eri näkökulmista aktiivisten kaupunkilaisten äänellä ja kouvolalaisten kertomana. Nimeni on Christina Suni ja toimin ensimmäisen jakson juontajana.

Ensimmäisessä jaksossa vierailemme Anjalassa, Känkkärän kalliolla sijaitsevalla luontopolulla, jolla on pitkä historia Kustaan sodista saakka. Känkkärän luontopolku on hieno esimerkki siitä, mitä paikallisten aktiivisuudella voidaan saada aikaan.  Luontopolkua on kunnostettu, ylläpidetty ja kehitetty pitkälti paikallisten toimesta ja kaupungin tukemana. Ja kun luontopolkua on itse oltu tekemässä, sitä voi ylpeästi kutsua omaksi. Mukana keskustelemassa ovat Känkkärän aktiivi Antero Pöyhönen, sekä Kouvolan kaupungingeodeetti Sami Suoknuuti. Kaksikko kertoo Känkkärän luontopolun tarinan. He opastavat myös, miten kuntalainen voi toimia, jos haluaa osallistua yhteisten luontokohteiden ylläpitoon. Tervetuloa mukaan.

Tervetuloa tänne Kouvola-podcastin luontopolku-aiheiseen jaksoon. Olemme nyt Anjalassa Känkkärän luontopolulla istumassa laavulla. Minulla on seurassa kaksi asiaan perehtynyttä henkilöä. Kertokaa, ketä täällä on.

– Olen Antero Pöyhönen. Asun tässä Inkeroisissa. Liityn Känkkärään siten, että 2016 kesällä aloimme Tyyskän Vesan kanssa puuhaamaan tätä luontopolkua käyttökuntoon. Se oli siinä jamassa, että se oli virallisesti käyttökiellossa.

Eli täällä on Känkkärän aktiivi. Kukas muu?

– Suoknuutin Sami, minä taisin olla se, joka antoi Anterolle luvan alkaa laittamaan paikkoja kuntoon. Täällä on vähän kerrallaan paikat ehostuneet. Erinomaisen hyvin on onnistuttu. Välillä on pitänyt hillitä näitä ukkoja, etteivät ihan kaikkea tekisi kerralla.

Kävelimme laavulle luontopolkua. Täällä on vaikka minkälaista istumapaikkaa, levähdyspaikkaa ja upeita maisemia. Kertoisitko Antero mikä täällä Känkkärän luontopolulla on mielestäsi erityistä?

– Tietysti tämä pitkä historia. Täällä on jo Kustaan sodan aikana ollut ratsastustarkastuspolku tämä meidän pohja. Siihen liittyen täällä on moninaisia erilaisia metsätyyppejä uusien polkujen varrella, mitkä tullaan näkemään kun kierretään lenkki. Kokonaisuus minua täällä kiehtoo.

Olet ollut pitkään mukana kunnostushommassa. Meneekö kaikki aika kunnostaessa, vai käytkö itse täällä nauttimassa maisemista?

– Voi sanoa, ettei kaikki mene kunnostamiseen. Lisäksi tulee käytyä ihan vain patikoimassa, koska asun tässä lähellä. Juttu on kiirinyt, joten mielelläni tuon vieraita tänne myös katsomaan paikkoja. Olen myöskin käyttänyt täällä ulkomaalaisia tehtaan delegaatioita. He ovat olleet hyvin kiinnostuneita.

Känkkärän kunnostus alettiin vuonna 2016. Mikä oli lähtötilanne?

– Rantareitillä oli portaita sortunut, kaiteita irti ja pitkospuut olivat lahonneet. Siitä lähdimme ja kunnostimme kaiteet, portaat, pitkospuut ja hyväksytimme työn kaupungilla, että voi sanoa, että se oli virallisesti käyttökunnossa. 2016 loka–marraskuussa pidimme niin sanotut avajaiset. Tässä ei silloin ollut laavuakaan, mutta paikalla oli yli 80 henkeä. Se kertoo, että paikkakuntalaisia kiinnosti tämä. 2017 perustimme Känkkärän kannattajat -Facebook-ryhmän. Siellä on kannattajia ympäri Suomea entisiä anjalalaisia ja inkeroislaisia, jotka muistavat paikan. Siellä saamme tiedotettua tapahtumistamme, uudistustöistä, korjauksista ja täällä on ajoittain suunnistus- tai pyöräkisoja, niin voimme varoitella, että on muutakin liikennettä, ettei tarvitse pelästyä. Siellä on noin 1500 jäsentä tällä hetkellä.

Saako ryhmään liittyä kuka vaan?

– Ehdottomasti saa. Se on avoin ryhmä. Usein sinne kuittaillaankin, että käytiin luontopolulla ja upea, että löydettiin hieno paikka. Sitten viidakkorumpu on hyvä näissä, ketkä luontopolulla käyvät. Siellä puhutaan ja kerrotaan toisille. Tää laavu, missä nyt ollaan on 2018 tehty. Saimme Samilta ja kaupungilta takeita, että tässä pystyy jotain tekemään. Kasasimme sen talkooporukalla, ja se on ollut tosi suosittu. Ja sitten tossa on aina kuivaa puuta. Tänne ei tarvitse omaa puuta tuoda. 2020 teimme inva-WC:n. Sitten yksi pieni reitti tarkoitus tehdä esteettömäksi, että siinä pääsis pyörätuolilla, vaunuilla ja rattailla. Sitten taukopaikkoja on tehty pikkuhiljaa. Sitten olemme tehneet maastopyöräilijöiden kanssa yhteistuumissa maastopyöräreittejä, jotta ne ovat tarpeeksi vaativia. Siellä on kolmea tasoa. Kilpapyöräiijäthän ajavat ihan uskomattomista paikoista. He ovat olleet tosi tyytyväisiä, että tämä on heille kanssa avoin. Sitten vähän matkan päässä on vene- ja kanoottiparkki, eli Myllykosken suunnalta pääsee myös veneellä ja kanootilla tähän ja saa rantautua ja pääsee 300 metrin matkan tähän. Talvisin on lumikenkäkävelyreittiä. Syksyllä laitetaan heijastinpolku, mikä on monelle eksoottista, kun pääsee seuraamaan reittiä otsalampun kanssa. Kaikenlaista talkoilua on lyhyesti sanottuna.

Mistä löydätte yhteistyötahoja? Löydättekö te heidät, vai he teidät?

– Sekä että. Facebook-ryhmässä usein rummutamme, mitä on tulossa. Toki kun itse olen tässä ikäni asunut, niin tunnen liikunnan ja urheilun harrastajat. Talkooporukkaa on löytynyt aina. Täällä homma pelaa hienosti.

Eli täällä on tyypillistä saada porukkaa mukaan?

– Se on tyypillistä. Ja kun porukka varttuu, että tämä aukaistaan, niin se on yhdistänyt meitä myös. Ja kun he tulevat tänne lapsineen ja vieraineen, ja voi sanoa, että he ovat olleet itse tekemässä tätä paikkaa, niin siinä on hieman eri pohja, kuin että tulisi valmiiseen paikkaan. Se tuntuu vähän niin kuin omalle.

Mites Sami kaupungin puolelta, mikä on ollut sinun roolisi tässä?

– Minä olen ollut se luvan antaja ja sanonut, että tänne näitä polkuja tehdään. Olen valvonut, että täällä tehdään järkeviä asioita. Kun täällä on monenlaista käyttäjää, niin olemme katsoneet esimerkiksi polkujen risteämiskohtia, että ne ovat turvallisia. Pieniä asioita enimmäkseen. Jos Antero sanoo, sopiiko että käydään hankkimassa 100 metriä lankkua ja korjataan portaat.

Sitten sinä sanot, että sopii?

– Olen sanonut, että sopii ja rautakaupasta tulee minulle lasku.

Eli ei ole kovin byrokraattista tämä yhteistyö?

– Mahdollisimman helposti on koitettu homma tehdä ja näinhän se sujuu.

Sanokaa, miten yhteispeli kaupungin ja vapaaehtoisen talkooporukan välillä on sujunut?

– Omasta puolestani sanon, että erittäin hyvin. On ollut tuuria, että vastapeluri kaupungilla on Sami, joka on itsekin liikunta- ja luontohenkinen ihminen. Aina ollaan yritetty kysyä Samilta ja kumppaneilta jos jotain isompaa on suunniteltu. Ei minkäänlaista moitetta.

– (Sami) Meiltä on ollut muitakin kuin minä, kuten metsäinsinööri. Olemme ottaneet esimerkiksi metsänhoitonäkökulmaa mukaan. Polkuja ei ole tehty kaikista arimmille alueille.

Tähän väliin kysymys Samille. Kouvolan luonto- ja ulkoilupolkuja on palkittu. Miten ylipäätään kaupungilla tehdään töitä luonto- ja ulkoilureittien kanssa?

– Meillähän on toisaalta omia ulkoilureittejä noin 10, jotka ovat olleet maankäytön hallinnassa ja niitä on hoidettu yhdessä ympäristötoimen kanssa. Sitten on Kymenlaakson virkistysalueyhdistyksen ylläpitämiä kohteita liki 20. Kouvola on melkoinen luontokaupunki. Polkuja on ympäri kaupunkia. Kouvola on tietyllä tapaa Suomi pienoiskoossa. Täällä on erämaan rauhaa ja hienoja puronotkoja ja vastaavia. Tämä on todella rikas kaupunki luonnoltaan. Toivotaan, että näistä saadaan parhaat paikat esille, että ne ovat helpot paikat tulla kaikille. Saa kehua muillekin.

Antero tiedetäänkö, paljonko Känkkärän luontopolulla on kävijöitä?

– Se vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Viikolla on kesäaikaan noin 100 henkeä ja viikonloppuisin noin 200 henkeä per päivä. Käyttö on tosi vilkasta. Polut eivät ole kuitenkaan ylibookattu. Rannassa on lepo- ja taukopaikkoja tehty osin koronankin takia, että porukka voi viettää aikaa väljemmissäkin olosuhteissa. Ja jos on lapsia ja vanhuksia, niin ei tarvitse välttämättä koko matkaa tallustaa. Hyvin on mahtunut.

Puhuimme aiemmin siitä, että tänne on tehty esteettömiä ratkaisuja, kuten WC. Kertokaa siitä?

– Olisi tarkoitus tehdä pieni pätkä, vajaa kilometri tästä laavulta pohjoiseen hiekkatielle parkkiin ja huussin kautta tänne. Tapahtumissa on ollut myös pyörätuolissa olevia ihmisiä. Ja tosi paljon lapsia ja olemme nähneet, että sitten kannetaan vaunuja. Eli olisi tarkoitus tehdä (esteetön reitti),  että pääsee autolla viereen parkkiin ja sitten lähellä on vessat ja tulisijat. Annettaisiin sitten mahdollisuus päästä tänne kaikille, ketkä haluavat tulla. Toki se vaatii sitten, että on avustaja mukana. Luonto on kuitenkin luontoa, emmekä halua mitään tietä tänne tehdä. Pidetään polut polkuina ja sen verran leveinä ja tehdä sillat ojien kohdalle, että siitä hyvin pääsee.

Täällä Känkkärällä on upea aktiivinen porukka tekemässä ja kehittämässä ympäristöä ja ollut mukana tunnistamassa tarpeita. Mutta vaatiihan se muutakin kuin kerralla tekemistä. Se on kaikkea huolehtimista, huoltoa ja yhteistä tekemistä. Mikä voisi olla esimerkki sellaisesta kunnostuksesta, mitä täällä on tehty?

– Sanoisin, että ehkä toi oli iso homma toi inva-WC. Lähimmät WC: on kuitenkin sitten nuorisokeskuksella. Täällä kun on vietetty öitä partiolaisten toimesta ja muiden. Se on ollut tarpeellinen. Kun tuota vessan tyhjennystäkin joudutaan tekemään, niin siihenkin peilaten, se on ollut todella kovassa käytössä. Monissa muissa paikoissa, missä on näitä laavuja ja kotia, ei ole WC:tä. Se on kyllä tosi hyvä esimerkki.

Näyttää siltä, että täällä Känkkärällä tekeminen ja kehittäminen on helppoa ja toiminta kaupungin kanssa on suoraviivaista. Esimerkiksi jos on huonokuntoinen puu, joka kaatuu siihen polulle. Sen voi vapaaehtoinen siirtää, eikä tarvitse kaupungilta siirtopalvelua tilata.

– (Sami) Joo olemme nyt luonnonsuojelualueella, niin siinä tulee luonnonsuojelumääräykset ensisijaisesti kyseeseen. Vaaralliset puut saa kaataa, mutta ne on jätettävä maapuiksi luontoon. Eli jos polun poikki menee puu, siihen saa kulkuaukon tehdä, jos sen pöllin jättää lahoamaan. Menemme silläkin tavoin luonnon ehdoilla. Vaikka todella paljon tehdään, ei tehdä tästä byrokraattista. Täällä on tosi hyvä aktiivinen porukka pitämässä paikat kunnossa. Se on parasta tässä: Tätä porukkaa ei tarvitse patistaa tekemään.

Miten ylipäätään ylläpidetään ja huolehditaan yhteisten paikkojen kunnossapidosta.

– Hyvä esimerkki on täällä aktiivinen talkooporukka. Suurin osa kohteista on kaupungin omassa hoidossa. Enimmäkseen kaupungin oma henkilöstö kiertää katsomassa, että paikat on siistissä kunnossa, ei ole roskia, polut eivät kasva umpeen, viitoitukset ovat kunnossa. Pitkälti tämä on kaupungin omalla vastuulla tekeminen. En pidä pahana, jos ihmiset itsekin kattelee, että jos on joku huolimattomasti roskan tiputtanut, saa sen sieltä ilman kaupungin pyyntöä korjata.

Niin yhteinen ympäristöhän meillä on.

– (Antero) Sen verran haluaisin kuitata, että kun aloimme kunnostamaan polkua sovimme Samin kanssa selvät säännöt luonnonsuojelualueella toimimisesta. Ja jos on jotain epäselvää, niin otamme yhteyttä ja kysymme, miten toimitaan. Toimimme niiden sääntöjen mukaan, mitä on sovittu. Meillä on ollut tuuria tässä muutenkin. Känkkärän lähimmässä talossa asuu eläkkeellä oleva pariskunta. Kun meillä oli hommat käynnissä, he tulivat esittäytymään ja sanoivat, että haluaisivat olla mukana, koska ovat liikunnallisia ulkoiluihmisiä ja asuvat lähellä. He ovat olleet meille kullanarvoinen ”talkkaripariskunta”. He melkein joka aamu kiertävät tämän. Jos he eivät ehdi, täällä käy muita vakioihmisiä aamulenkillä ja kertovat jos on jotain ilmoitettavaa, roskia tai muuta. Se on toiminut hyvin. Olemme Facebookissa kertoneet, ettei tänne voi roskia jättää. Se sitoo sitten villieläimiä. Jokainen, joka jaksaa makkarapaketit ja limsapullot tänne kantaa, jaksaa ne myös kantaa takaisinkin.

Haluutko tässä vaiheessa kertoa porukasta, joka on ollut tekemistä tässä.

– Meillä on täällä sponsoritaulu, mikä olis tarkoitus päivittää. Meillä on muutamia tahoja, jotka tukevat aina. Enemmän olisi kyse, että kehtaako pyytää. Sitten on koneurakoitsijoita ja maanviljelijöitä, kun tarvitaan isommat polttopuutalkoot, niin sieltä tulee traktorit, klapikoneet. Ja jos tarvitsee tasailla polkua, niin porukka tulee talkoilla tekemään. Yksi esimerkki on vessantyhjennys, mikä pelaa paikallisen puhdistushuollon kanssa. Sitten itse paikkakunnalla ikäni asuneena ja eri urheilulajeja harrastaneena, tuttuja on paljon. Niitä on isoimmissa talkoissa pyritty käyttämään hyödyksi. Se on tällaista täällä maalla. Täällä vielä tehdään porukalla, että saadaan jotain aikaiseksi ja se palvelee kaikkia.

Jos joku muualta kouvolasta tai ympäri Suomea oleva kysyisi sinulta, että haluaisin itsekin panostaa omaan lähiympäristööni, niin millaisia vinkkejä antaisit alkuun?

– Jos luontopolusta lähdetään, pitää selvittää kuka omistaa maan, onko siellä jo tehty jotain ja sitten turvallisuusasiat, että mitä pitää tehdä. Mun mielestä Kouvolassa on monta hyvää hyvin hoidettua paikkaa, ettei tarvitse tyhjästä lähteä. Ottaa yhteyttä vaan heihin, ketkä siellä ovat toimineet. Sieltä tulee varmasti monia kullanarvoisia vinkkejä, eikä tarvitse hakata päätä seinään. Sitten se, mikä itselläkin on ollut on se, että löydät muutaman samanhenkisen kumppanin. Sitten kun nähdään, että homma toimii, niin porukka alkaa automaattisesti tulemaan mukaan, kun huomataan, että tämähän palvelee meitä kaikkia. Siinä sellaiset. Kannattaa linkkejä hyödyntää, kun on paljon tietoa. Omineen ei kannata lähteä tekemään mitään. Kun asiallisesti esittää asian kaupungin suuntaan, tämä on toiminut todella hienosti.

Onko Samilla lisättävää?

– Hyvällä yhteistyöllä hommat sujuu.

Olemme puhuneet Känkkärän historiasta ja erityisesti tästä lähihistoriasta, kun on tehty  luontopolun kehittämistä. Olet kertonut, että täällä saa hienosti porukkaa mukaan ja asioita aikaan. Mikä olis erityisen hieno asia, mitä on saanut aikaan?

– Yksi asia tulee heti mieleen. Nämä kun ovat vähän syrjemmässä, on aina pelko, että ilkivaltaa saattaa esiintyä. Meilläkin oli alkuun harmia, niin sanotuista mopopojista. Sitten kun Facebook-sivuilla alettiin syytellä, päätimme Helinin Maken kanssa lähestyä asiaa toisella tavalla. Selvitimme, ketä täällä on ollut ja pyysimme pojat puutalkoisiin. Tarjosimme heille kolat ja makkarat ja sanoimme, että tätä saa aina käyttää ja tämä on yhtä paljon teidän kuin meidänkin, mutta vahtikaa tätä just silleen, että tämä on teidän oma. Ongelmat loppuivat siihen paikkaan. Tämä on aika hyvä esimerkki.

Todella hieno. Täydentävä kysymys Samille, mikä on aluetoimikuntien rooli?

– Aluetoimikunnat ovat tosi hyvä työkalu. Heillä on omille alueilleen kehittämisrahaa. Esimerkiksi Valkealan aluetoimikunta on puhunut Huikeimmanlenkin polun parantamisesta ja siellä jotain toimenpiteitä tehnytkin jo. Huikeinlenkki on Valkealassa sijaitseva omalaatuinen polku hienossa lehtomaastossa Lappalanjärven rannalla. Siellä on erikoisuutena lintutorni.

Millaista luontoa on Känkkärällä?

– Todella monipuolista: Korkeita kallioita, Känkkärämäntyjä, kuusikkokankaita. Tässä vois sanoa, että melkein kaikkea, mitä kaakkoissuomalaisesta luonnosta löytyy on polun varrella.

Entä Antero, millainen merkitys luonnolla on luontopolkuprosessissa tai siinä, että olet itse tässä mukana?

– Toki kun olen liikunnallinen ihminen ja täällä ikäni asunut. 90-luvulla tuli tämä paikka löydettyä ensimmäisen kerran, kun omat lapseni olivat pieniä. Olen täällä liikkunut ja tykkään tulla luontoon näinkin lähelle. Ei Inkeroisissa tarvitse mihinkään kauas mennä, että on metsässä tai luontopolulla. Tosiaan täällä on lehtimetsäpuisto, mistä mennään läpi. Siellä on 20 eri lehtipuuta istutettuna. Mitä olemme huomanneet kävijämäärissä, korona aiheutti kaikenlaista harmia, mutta silloin ihmiset löysivät luonnon, kun ei pystynyt oikein muualle menemään. Se lisäsi omalta osaltaan käyttöä ja tuntuu, että se on jäänyt päälle. Se on hyvä homma.

Kerro vielä, mistä Känkkärä on saanut nimensä?

– Sitä usein kysytään. Perimätiedon mukaan se tulee vuorimäntytyyppisistä känkkäristä männyistä. mitä tuolla kalliolla kasvaa. Ne ovat matalia, vänkkäriä ja oksat ovat ylhäällä sellaisena vähän niin kuin pesänä. Suurin osa sanoo, että se tulee siitä.

Äänitämme tätä nyt toukokuun alussa. Millaista kesää odotetaan Känkkärälle?

– Meille talkoomiehille kaikkein paras kiitos on se, että täällä käy porukkaa. Ja mielellämme otamme positiivista palautetta vastaan. Aina kun meillä on täällä tapahtumia, kuten pikkujouluja, niin joka kerta on mahdollisuus jakaa lappuja ja yleisö saa esittää toiveitaan. Siten on saatu hyviä kehittämisideoita. Toivomme, että ihmiset löytävät paikan, käyttävät sitä, osaavat käyttäytyä ja pitävät paikat siistinä ja rummuttavat eteenpäin ja tuovat vieraita.

Entä jos joku saa kipinän, että kuulostaa hienolta porukalta, haluaisin mukaan talkoomeininkiin, voiko olla yhteydessä Känkkärän kannattajien Facebook-ryhmän kautta?

– Kyllä. Se on hyvä kanava. Talkoomiehiä- tai naisia ei ole koskaan liikaa. Yhdessä tämä sujuu ja kauempaakin on tullut porukkaa. Tässä on sellainen yhdessä tekemisen -meininki. Sillä saadaan sellainen ns. Känkkärän henki esiin.

Samille vielä, että mitä tarkoittaa kaupungingeodeetti? Mitä teet?

– Jos lähdetään kielitieteestä, geodesia on mittausoppia. Tää vois olla kaupunginmaanmittari voisi olla suora suomennos. Tehtäviin kuuluu kaupungin maaomaisuuden hallinta, kiinteistönmuodostus on meidän yksikön vastuulla. Melkein kaikki, mikä liittyy maahan.

Nyt sana on vapaa. Tallenteella on tilaa.

– Kesä on tulossa. Haastaisin kaikki tutustumaan meidän polkuihin, etenkin ne, jotka eivät ole vielä käyneet. Täältä varmasti löytyy hienoja elämyksiä ja kokemuksia luonnon parissa. Linnunlauluhan on parasta.

Ja myöhemminkin syksyllä, tänne vaan vaikkapa maastopyöräilemään tai heijastinreitille. Käyttö ei jää vain kesään.

– Antero: Yritämme, että tässä olisi ympäri vuoden jonkinlaista toimintaa. Suuri kiitos kaikille, ketkä ovat olleet mukana puuhastelemassa talkoissa. Ilman teitä, homma ei olisi onnistunut. Toivotaan, että pystymme pyörittämään tätä myös jatkossa.

Tässä oli Kouvolalain kertoo -podcastin ensimmäinen jakso. Jos luontopolut alkoivat kiinnostaa, suuntaa Kouvolan kaupungin verkkosivuille tutustumaan Känkkärään, sekä muihin Kouvolan upeisiin luontokohteisiin. Osoite on kouvola.fi/luontopolut