Kouvolalain kertoo -podcast S1E4: Kouvolass on kaikki! (tekstivastine)

Tervetuloa tänne Kouvolan kaupungin podcastiin nimeltä Kouvolalain kertoo. Nyt äänitämme neljättä jaksoa. Ja tässä paljastetaan synkkä salaisuus: Miksi podcastin nimi on ”Kouvolalain kertoo”. Nimeni on Christina Suni ja toimin jakson juontajana.

Tänä kesänä Kouvolalla oli asumisen markkinoinnin kokonaisuus nimeltään Kouvolalain kertoo. Tässä kokonaisuudessa kerättiin upea verkosto kouvolalaisia vapaaehtoisia. Heiltä sai kysyä, millaista Kouvolassa on asua ja elää. Pyrimme murtamaan ennakkoluuloja tarjoamaan ihmisille tietoa ja puhumaan Kouvolasta hyvässä hengessä.
Sen jäljiltä olemme täällä tänään.  Minulla on vieraana kaksi verkostossa mukana ollutta henkilöä. Kertoisitteko ketä täällä?

– Ah, mä saan aloittaa eli olen Tytti ja alun perin on Valkealasta ja nyt on asettunut tähän Kouvolan keskustaan perheen kanssa asumaan.

– Moikka mie olen Oona. Olen ihan Kouvolan keskustasta alun perin ja nykyään asun Lehtomäessä.

Tervetuloa! Eli silloin kesän alussa, kun tähän Kouvolalainen kertoo -kokonaisuuteen kyseltiin vapaaehtoisia vastaamaan kysymyksiin. Te haitte silloin mukaan ja ilokseni pääsitte tänne mukaan meidän kanssa tähänkin. Miksi haitte silloin tähän kokonaisuuteen?

– Minä hain tähän mukaan silloin sen takia, kun sain siskoni hetki sitten paluumuuttamaan takaisin Kouvolaan. Olen itse hetki sitten opiskellut Turussa, eli samanaikaisesti olen asunut Turussa ja sitten tullut aina viikonlopuksi kotiin Kouvolaan. Siellä minun koulukaverini puhuivat Kouvolan kuullessaan betonihelvetistä tai verrattiin Chernobyl-memeen että Kouvolalle ehkä vähän naureskeltiin.
– niin sitten mä oon itse yrittänyt sitten tosi paljon niinku tuoda Kouvolaa ilosanomana eteenpäin, että kuinka paljon parempi paikka tää on oikeasti asua, kuin mitä ne meemit sun muut antaa ymmärtää.
– Minulla on varmaan vähän tuo sama. Muistan vielä sen hetken, kun hain tähän. Siinä oli taustalla se, että työpaikalla kahvipöydässä oli ollut just tällaiset Kouvolan haukkumistalkoot käynnissä ja sitten yritän itse aina puolustaa, että kun minusta tässä ei ole mitään vikaa, ja tämä on hyvä paikka asua. Sitten se jotenkin sen päivän kahvipöytäkeskustelu meni niin tunteisiin. Sitten illalla, kun selasin somea ja sitten tulikin vastaan, että hae Kouvolalain kertoo – kampanjaan. Ajattelin, että nyt on paikka. Nyt lauon, että tämä on just sitä, mitä teen siinä kahvipöydässäkin. Nyt tulen tähän tekemään saman.

Ihanaa että ootte. Nyt meillä on myös tämä podcast foorumina puhua näistä samoista asioista. Ne ovat myös tietysti omaa sydäntäni lähellä. Oona sanoit, että olet törmännyt tällaisiin Kouvola-ennakkoluuloihin. Minusta tuntuu, että moni kouvolalainen varmaan on, ja mainitsit meemit ja betonihelvetin, jotka ovat myös ehkä omassa ikäpolvessani niitä, mitä olen kuullut jonkun verran. Mitä mieltä te olette niistä? Jos Tytti vaikka aloittaa, koska et vielä saanut tästä asiasta puheenvuoroa äsken?
– Joo siis betonihelvetti ja Suomen paskin kaupunki ja mitä näitä on. Niin vähän kyllästyttää ja harmittaa, että jotenkin me itse lytätään itseämme täällä. Mikä se oli se sun kysymys?

Mitä mieltä sä olet niistä ja ehkä koska sä vastasit jo siihen, niin tota kun olet siellä kahvipöydässä olet puolustanut Kouvolaa tai osallistunut näihin keskusteluihin, niin mitä olet sanonut?
– No jotenkin sitä, että että kun täällä on kaikki periaatteessa mitä tarvitsee. Minun mielestä täällä ei ole mitään vikaa muuta kuin se, että olemme ite sitä mieltä, että vikaa on ja kaikki on pielessä. En ole kokenut esimerkiksi koskaan tarvetta lähteä Kouvolasta. Täällä on mulle lapsena kaikkea, täällä on mulle opiskelijana kaikki ja täällä on mulle nyt aikuisena perheenäitinä ja työntekijänä kaikki. En näe syytä, että miksi minun pitäisi haukkua tätä meidän hienoa kaupunkiamme.

Eli sellainen turhan valitus syrjään? Mites Oona?
– Luulen ehkä vähän samaa, että harmittaa kun ihmiset tavallaan dissaa. Ne ketkä on lähtenyt täältä pois, niin osa puhuu lämpimästi, mutta sitten taas osa dissaa tosi paljon, että olipa ihanaa, kun täältä lähti pois. En tiedä miten ihmiset taas ajattelee, vaikka niinku PääKii-yhtyeestä, että heillähän on niinku Kouvola-biisikin. Nehän ovat todella hyviä kaikki ja ihanaa, että sillä tavalla saadaan tänne huomiota. Mut onko se sitten tavallaan aina myös positiivista huomiota, että siitä voidaan olla montaa mieltä. Mut yritän kauheasti aina olla positiivinen, oli se sitten Kuopion baarijonossa, tai sitten koulussa tai ruokapöydässä muiden ihmisten kanssa. Aina yritän vähän kertoa, että millaista täällä on oikeasti asua ja mitä kaikkea täällä voi tehdä.

Tuo on mielenkiintoinen pointti, että millaista täällä on oikeasti asua. Millaista teidän arki on täällä Kouvolassa? Miltä se näyttää?
– Meidän arkemme ainakin kotona näyttää tosi sujuvalta, että jotenkin niin kun käydään arkitöissä, lapsi käy koulussa, on lyhyt työmatka. Harrastamme monipuolisesti Kouvolassa: käymme ulkoilemassa tosi paljon. Täällä ei seikkailtava lopu kesken koskaan. Kaikki on lähellä kaikki kaupat, jos tarvitsee vaatteita, ruokaa tai täydennyskoulutusta, tai ihan mitä vaan. Sellaiselta se arki näyttää;hyvältä.
– Tuo hyvältä on aika hyvä sana siihen, mutta tavallaan arki on varmaan aika samanlaista mitä muillakin muissa kaupungeissa. Teen esimerkiksi etätöitä kotona. Kun mä lopetan työt, voin sulkea läppärin ja sitten lähteä lähelle ruokakauppaan, alkaa tekemään safkaa tai sitten mä voin mennä ihan viereen purkkarille lenkille.  Se on mun mielestä tosi kivaa, että on lähellä kaikki samalla tavalla.

– Ehkä täällä ei ole niin isoja kulttuuri meininkejä kuin Helsingissä, mutta meillä on kuitenkin täällä oma kulttuuri ja Kouvolassa on yli 300 tapahtumaa vuodessa. Niin ei täällä kyllä aika tylsäksi käy, jos vaan viitsii vähän lähteä ja selvittää, mitä kaikkea voi tehdä.

Kyllä ja mitä olen itse kokenut tapahtumissa käydessä, niin mikä on minun mielestä ihanaa Kouvolassa on se, että sitten kun jotain tapahtuu, niin se yleensä saa ihmisiä kyllä liikkeelle. Saattaa olla että jossain muualla on tapahtumia määrällisesti enemmän, mutta täällä olen kokenut, että Kouvolassa on yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä.  Olen myös siis itse paluumuuttaja tänne ja se on aikuisella iällä kyllä lämmittänyt sydäntä. Tytti sä sanoit, että olet asunut Kouvolassa koko ikäsi, etkä ole tuntenut tarvetta täältä mihinkään lähteä. Onko se sitten niinku se hyvä arki mikä sut on täällä pitänyt tai vaikka perhe tai asuinpaikka? Onko jotain tiettyä asiaa, mitä nostaisit?
– Varmaan se, että lähin perhe asuu täällä, että on kaikki tukiverkostot ja kaikki lähellä. Ja se, että täällä on saanut koulutuksen, kun ammattikorkeakoulu on täällä eikä tarvinnut lähteä opiskelemaan ammattia mihinkään muualle. Täällä on saanut töitä sellaiselta alalta, mitä haluaa ja nyt vaikka käyn ylemmän ammattikorkeakoulun opintoja, niin ei ole senkään takia tarvinnut lähteä mihinkään, koska Kotka on niin lähellä. Minulta ehkä puuttuu se oksennusrefleksi, mikä tuntuu, että kaikilla lukiossa esimerkiksi oli. Kouvolasta pitää äkkiä päästä pois. En ole jotenkin ikinä kokenut sitä semmoisena.

Entä Oona, olet käynyt opiskelemassa muualla, mutta sitten sanoit että olet palannut Kouvolaan asumaan, niin tuliko sinulle oksennusrefleksi, vai onko ollut aina ihan positiivinen suhtautuminen?
– No siis minähän just silloin lukion aikaisena aina sanoin, että muutan pois täältä. Olen muuttanut pois, mutta tavallaan en ole ikinä lähtenyt. Olen esimerkiksi jäänyt just sitten niinku mä oon käynyt Lahdessa koulun, mutta olen asunut täällä koko ajan, että olen junaillut sinne. Se oli ensimmäinen ammattikorkeakouluni. Ja sitten olen käynyt töissä Helsingissä. Olen ollut stadikalla töissä ja sitten mulla on ollut kakkosasunto siellä. Sitten kuitenkin miehen kanssa asunto on ollut täällä. Sitten olen lähtenyt Turkuun opiskelemaan. Siellä minulla oli sellainen 18 neliön itsemurhaopiskelijakämppä. Ja sitten kuitenkin mies on asunut koko ajan täällä, että tavallaan on ollut toinen jalka koko ajan kiinni Kouvolassa, mikä nyt jotenkin tuntuu uskomattomalta.
– Nyt olen tosi onnelline, että olen jäänyt tänne, enkä ole lähtenyt koskaan. Aina se mitä, olen ollut muualla, niin on ollut ihanaa tulla takaisin. Mikään muu ei ole tuntunut yhtä kodilta.

Ymmärrän ja samaistun tuohon myös ihan tosi tosi vahvasti, että vaikka olen asunut muualla ja on ollut sitä arkea ja elämää muualla, niin siltikin kun on tullut Kouvolaan, niin on heti tuntunut siltä että: ah nyt on niin kaikki hyvin täällä. Kiva kuulla, että se on myös muilla.  Ehkä se on joku tuolla vaihe elämässä. Voi olla jollain, että haluaa vaan vaihtelua siihen mikä ikinä se kaupunki olisikaan. Onko se sitten Kouvola tai onko kotoisin jostain muualta, että haluaa vaihtelua. Onneksi tänne voi myös aina palata.
– Tuntuu, että tässä omassa ikäluokassa alkaa olemaan aika paljon paluumuuttajia. Monet lähtee, vaikka täällä on ammattikorkeakoulut ja aikoinaan on kunnon yliopisto-opiskelut, niin ihmiset on vaan halunnut käydä kokeilemaan siipiä muualla, mutta sitten on huomannut, että Kouvola ei sinusta lähde.

Niin se on ja sitten se on hauska yhdistävä tekijä: Tuntuu, että kouvolalaisia pompsahtaa esiin tosi monesta paikasta maailmalla ja kaupungilla on eri työpaikoissa, joku sanoo: ”Tiedätkö hänet, että hän on Kouvolasta”.
– Siis pystyn niin samaistumaan tähän. Sanon aina, että mihin tahansa menen, siellä on aina joku Kouvola-kytkös, aina joku tuttu. Se on vaan niin mahtavaa!

Te olette Kouvola asiantuntijoita ja myös tässä verkostossa tällaisena Kouvolan puolestapuhujana, niin kertokaa jotain Kouvolan salaisia helmiä, että onko täällä joku paikka mihin kannattaa mennä tai juttu, mitä kannattaa tehdä erityisesti?

– Tulee mieleen kaksi. Voin aloittaa toisen ja sitten saat puheenvuoron. Ainakin kesällä itse yllätyin, kun me kävimme Saaramaalla. En nyt muista sitä luontopolkua, mutta siellä oli vähän sellaista sademetsätunnelmaa ja yhtäkkiä oltiinkin vähän niinku Lapin jänkhällä. Se oli ehkä yksi ravisuttavimmista luontopolkukokemuksista, mitä on ollut, vaikka on käyty tosi paljon kiertelemässä.
– Nappaan tuon talteen, koska en ole käynyt vielä. Hyvä vinkki! Me kävimme vähän aikaa sitten tuolla Ankkapurhan uudella frisbeegolfradalla. Siitä on tehty paljon pidempi. Olisikohan siinä ollut aikaisemmin 9 mitä ne ovat? En tiedä. Jotain niin ehkä siellä 9 etappia, vai mitä ne nyt ovatkaan, niin onko siellä nykyään sitten 18–20. Olemme miehen kanssa siellä just käyty nyt kokeilemassa sitä, niin se on mun mielestä tosi kiva että, vaikka en itse harrasta frisbeegolfia.  Hän heittää ja mä kuljen vaan perässä. Se että mä kuljin perässä, oli mun mielestä tosi ihana luontokokemus. Siinä oli tosi paljon monipuolisuutta. Plus siellä on tosi hyvä kahvila, että voi mennä sen heittämisen jälkeen siihen kahvilaan.

Siellä on jokaiselle jotakin, että jotkut heittelevät, jotkut nauttivat kahvilasta?
– Joo ja sitten jos väsähtää, niin sitten voi matkan varrella jäädä niihin riippumattoihin kesällä.

Täydellistä. Se oli hyvä vinkki. Minusta on hauskaa, että teidän molempien ajatukset liittyy ainakin jollain tavalla luontoon, koska se on myös se mitä mä oon huomannut kun ihmisten kanssa puhuu Kouvolasta ja siitä, että mikä täällä on hyvää ja mikä tuo on arkeen enemmän, niin monet mainitsee luonnon ja luonnon läheisyyden ja sen että täällä on helppo mennä luontoon. Mikä Tytti toinen vinkki?
– No just tämän takia, kun mietin kaikkia näitä juttuja, niin aina tuli vaan luontojuttuja mieleen. Sitten mun oli pakko keksiä jotain muuta. Kesällä kävimme kylätapahtumassa. Valkealan puotimuseolla oli perhetapahtuma ja siellä oli ihan kuin olisi aikakoneella mennyt johonkin 90-luvulle. Siellä oli arvontaa ja lapsille pihapelejä ja piirustuskilpailua. Siellä kylänmiehet tunsivat toisensa ja huuteli toisilleen. Se oli tosi lämmin ja yhteisöllinen tapahtuma, mitä ei ihan perusarjessa kohtaa, jos menee Prismaan. Siellä oli tosi vähän ihmisiä, että jotenkin perheet ja muut eivät olleet löytäneet sinne. Mietin, että jos ihmiset löytäisi kylätapahtumia ja menisi niihin enemmän, niin sitten ehkä sen yhteishenki pääsisi heräämään uudestaan mitä ei ehkä nykypäivänä samalla tavalla ole.

Tuo on ihan totta ja Kouvolassa on tosi paljon kyliä. Se on myös yksi ehdottomia etuja tässä laajassa kaupungissa, jonka nimi on Kouvola. Täällä on tosi omaleimaisia alueita. On ihania kyliä eri puolilla. Nimenomaan tuo, että miten tieto saavuttaa asukkaat ja toki myös sitten kävijät? Se on varmaan niitä iän ikuisia haasteita, miten kommunikoidaan ja viestitään, että voisi löytää kävijät.

Olemme puhuneet siitä, että mikä on Kouvolassa teille hyvää ja mieleistä, mutta ehkä tästä aasinsiltana: Onko sitten jotain, mitä teidän mielestä kannattaisi kehittää tai missä olisi potentiaalia?
– Totta kai tässä jo alussakin mainittiin se betonihelvetti ja sitähän nyt tässäkin tavallaan tehdään, mut just lähtisin vielä enemmän kehittämään Kouvolan mainetta, enkä lähtisi mukaan ihan jokaiseen telkkariohjelmaan, mihin on mahdollisuus lähteä. Ne ovat tosi hauskoja, mutta ei ne aina ehkä ole sen arvoista. Sen lisäksi lähtisin kehittämään sitä, että kun tänne tulee ihmisiä ja me tosi paljon mainostetaan ehkä samoja paikkoja. Ne ovat tosi hyviä ja ajatellen just niitä helmiä, joista pidämme. Esimerkiksi Tykkimäen saunalle kannattaa ehdottomasti mennä käymään, mutta että voisiko miettiä, miten me voisimme tehdä näitä paikkoja helpommin lähestyttäväksi turisteille. Jotkut saattavat tulla pelkästään junalla, jolloin on vain julkisten varassa. Meillähän pääset julkisilla paikkoihin, mutta esimerkiksi pääsekö julkisilla, vaikka sinne saunalle, että jos olisi mahdollisuus vuokra-autoon, tai en tiedä mikä olisi sellainen helppo vaihtoehto. Onhan meillä kaupunkipyörät, mutta talvella ei paljoa pyöräillä. Tällaisiakin asioita voisi vielä viedä eteenpäin. Eli miten me helpotetaan sitä ihmisten kulkua, jos me halutaan että ihmiset löytää näihin paikkoihin, mitä me mainostetaan.

Hyviä pointteja ja minusta tuntuu myös, että Kouvola monesti kiinnostaa kirjoittaja tai mahdollisia television tekijöitä myös meidän maineen takia, että se on myös sellaista, mitä saamme ilman sen suurempaa tavoittelua. Mutta olet ihan oikeassa siinä, että kaikessa on puolensa. Entä Tytti, mitä kehitysideoita?
– Pakko ensin kommentoida tuohon Oonan juttuun. En ole itsekään ollut ehkä tietoinen, että kuinka paljon Kouvolassa on nähtävyyksiä ja koettavaa ennen kuin sitten on tullut jotain sukulaisia kylään ja sanonut, että näytä meille kaupunkia. Sitten on lähtenyt selaamaan ihan, että mitä nähtävää meillä on. Mutta se ei tule mistään ilman, että etsii.
– Se mitä kehittäisin, on omakohtainen kokemus syksyltä. Aloitin työmatkapyöräilyn ja kesällä luin Kouvolan sanomista Napakoista, että työmatkapyöräily on hankalaa, kun on niin paljon töyssyjä pyöräteillä.  Ajattelin, että aina Napakoissa valitetaan. Nyt olen ajanut koulujen alusta asti pyörällä töihin ja olen miettinyt, että pyöräni vanteet ei ehkä näe ensi talvea. Ne alkavat olla jo ihan soikeat. Ja ajan siis tässä ihan parin kilsan säteellä keskustasta. En kai minä kaupungissa tarvitse maastopyörää, että pääsen töihin.

Olemme niin luonnonläheinen kaupunki!
– Tämä on tullut mieleen, että lisäisikö semmoinen työmatkapyöräilyä, mikä lisäisi taas sitten ehkä tällaista arkiliikkuvuutta ja sitten vaikutettaisiin meidän kansanterveyteemme jos reitit olisi vähän tasaisemmat ajella.

Hyvä pointti ja tuo on varmasti myös semmoinen asia, että sitä ei huomaa ennen kuin itse sitä alkaa tekemään. Sen voisin täydentää tuohon Kouvolan mainetyöhön siitä näkökulmasta, että itsehän olen täällä kaupungilla töissä Viestintä ja VisitKouvola -yksikössä, eli saamme sen mahdollisuuden työskennellä tosi paljon kaupungin maineen ja mainetyön kanssa. Esimerkkinä juuri vaikka sitten tämä kesäinen Kouvolalainen kertoo -kokonaisuus. Olen itse tosi ylpeä ja uskon tosi vahvasti Kouvolan ”aktiivisten kaupunki” -ydinviestiin, joka on määritelty tavallaan uudeksi suunnaksi. Aktiivisten kaupunki näyttää jokaiselle eri asialta.

Vaikka sekin, että mitä te olette nyt tässä puhuneet teidän arjesta ja niistä hyvistä asioista Kouvolassa, niin se kuulostaa nimenomaan siltä, että se on myös sitä aktiivista ja juuri oman näköistä elämää. Täällä on jotenkin sellaisia reunaehtoja, että niiden sisällä pystyt luomaan itsellesi niitä mahdollisuuksia ja totta kai ainahan on potentiaalia ja kehitettävää. Tuskinpa mikään on täydellistä. Se on mun mielestä Kouvolassa tavallaan ihanaa, että täällä ollaan aina kuitenkin valmiita kehittymään ja viemään asioita eteenpäin ja oppimaan uutta. Tavallaan jos tulee pieniä esteitä eteen, niin emme me jää siihen tuleen makaamaan, vaan jatkamme matkaa. Mitä sanoisitte Kouvolasta: Minkälaiselle ihmiselle ja asujalle tämä kaupunki sopii, jos pitäisi tällaiselle ihmistyypille suositella?
– Sinä äsken itse sen sanoit: Aktiiviselle ihmiselle. Aktiivinen ihminen ei tarkoita vain sitä, että on sellainen urheilullinen tai käy tosi paljon luonnossa, vaan se voi olla myös sitä, että haluaa aktiivisesti vaikuttaa asioihin tai auttaa muita ihmisiä tai opiskella tai mitä tahansa. Totta kai itsekin täällä tuijotan telkkaa talvisin, koska en harrasta mitään talviurheilulajia, mutta on kuitenkin täällä on kulttuuria ja aika aktiivisesti itse koen eläväni täällä, oli se aktiivisuus sitten, että käyn jossain tai liikun tai käyn teatterissa.
 
– Ajattelin jotenkin, että kenelle Kouvola ei sopisi. Tuntuu että se sopii monenlaisille ihmisille. Tämä on aika urheilukaupunki, että jos on just vaikka urheilullisesti aktiivinen, niin varmasti löytyy lajia ja sitten taas toisaalta mietin, että nykyään tuntuu, että kaikki haluavat punaisen tuvan, perunamaan ja kanoja. Täältä löytyy ihan varmasti semmoiseen paikkoja ja halvalla.  Sitten lapsiperheille on koulua vähän joka nurkalla ja lyhyitä matkoja ja lapsille ihan miljoona harrastusmahdollisuutta.
– Itse en ole niin kulttuuri-ihminen. Mutta täällähän on hirveästi kulttuuritapahtumia ja Pato-klubilla on keikkoja ja on teatteria ja elokuvateatteria…
– Ja viinimessua.

– No se. Ja täältä ei myöskään ole pitkä matka lähteä sitten imemään kulttuuria myöskään muualta, että kaupunki käy kaikille.
– Kyllä Kouvola käy aika lailla kaikille. Olen samaa mieltä siinä. Ainut Kouvolan miinus voi olla, että jos menojalka vipattaa tosi paljon, niin tämä ei ehkä siinä mielessä olisi se paikka. Realistisesti sanottuna Kouvolan yöelämä voi olla aika nopeastikin nähty. Täällä ei yhtä nopeasti vaihdu näyttelyt tai ole samanlaista tarjontaa, kuin pk-seudulla tai muualla isoissa kaupungeissa. Mutta vaikka tarjontaa olisi, niin se vaatii, että lähdet ovesta ulos.

Eli se ei muutu, että oli kaupunki mikä hyvänsä, niin harvemmin se tulee sinun kotiisi kuitenkaan. Mainitsitte molemmat tiedon etsimisen, että mitä täällä tapahtuu ja missä tapahtuu ja on harrastusmahdollisuutta ja on tämän tyyppistä. Kertokaa jotain vinkkejä siitä, että mistä näitä tietoja löytää? Mistä te itse etsitte tietoa, vaikka Oona kulttuuritapahtumista tai tapahtumista ylipäätään. Ja Tytti vaikka niistä harrastusmahdollisuuksista, mihin kannattaa suunnata?

– Niitä on aika monta. Voi joutua pienistä puroista kaivamaan ne asiat. Itse seuraan Kymenlaaksonyt -nettisivua, missä on aika hyvin ilmoitettu kaikki ja sitten tosi paljon on Facebookissa tapahtumia. Vaikka museokorttelin tapahtumista ilmoitetaan Kouvolassa tienvarsikylteillä ja Facebookissa. Eli täytyy ehkä osata sieltä Facebookissakin aika paljon seurata niitä tapahtumia. Seuraan myös Kouvolansome-nimistä Instagram-kanavaa. Siellä ilmoitetaan aika hyvin, että mitä tapahtuu. Sitten minä otan kaikki ilmaislehdetkin, koska siis ilmaislehdissä on ilmoitettu kaikki keikat ja kaikki kirjaston tapahtumat ja siis muutkin tapahtumat. Pienistä puroista ne syntyy. 

Sinun pitää perustaa joku jatkoblogi, vaikka Oonan ajankohtaiset, mihin kannattaa mennä.
– Voin tehdä kaupungin kanssa yhteistyötä.

Kuulosti nimittäin niin hyvältä tiedonkeruun menetelmä.
– OK ihanaa hyvä kuulla, että se toimii.

Entäs Tytti?
– No nyt on taas pakko ensin kommentoida tohon Oonan juttuun, että tuo on ihan totta, että kaikki on Facebookissa. Ihmettelen mistä kaikki löytää nämä tiedot, että mitä Kouvolassa tapahtuu ja sitten löysin jonkun Kouvolan Facebook-sivun, joka alkoi paukuttamaan näitä tapahtumia. Sitten tulin tietoiseksi.
– Positiivisten ihmisten Kouvola on yksi. Tai ei siellä ole tapahtumia, mutta siellä on kaikkea muuta kyllä.

Seuraan jotain sellaista kun ”Mitä mie tekisin, minne mie menisin Kouvola”.
– Se on yksi ja sitten sinne on tullut kanssa ”Kouvolan tapahtumat”. Sitten kaikilla yrityksillä on omilla sivuillaan aina ilmoituksia. Pitäisi kirjoittaa ylös sellainen listaus, että katso nämä. Anteeksi mä keskeytin.

– Lähinnä siis se, että ei mistään ei tullut tietoa niistä, ellei ole Facebook-ryhmissä ja sitten mulla oli pitkä pätkä että olin pois somesta. Ilmaislehdissä ei lue kaikkia näitä tapahtumia, vaikka toivoisin, että ne tulisivat kaikkien saataville.
– Mutta harrastuksista löytyy somesta tietenkin ja sitten mun mielestä on ihanaa, kun tulee se kansalaisopiston vanhanaikainen kirjelmä kotiin, missä on jo vihko, mistä voi bongailla kaikkea uutta jännittävää mitä voisi lähteä kokeilemaan. Sitä joka syksy odotetaan. Sitten taas jotenkin se, että jos joku laji tai asia kiinnostaa niin sitten mennään Googleen ja katsotaan, mitä Kouvolassa on ja aika yllätys on, jos ei täällä jotain tarjota. Tosi montaa erilaista lajia on päässyt kokeilemaan ihan vaan sillä, että tulipa mieleen, ja googlasin ja menin ja kokeilin.

Olemme varmaan suunnilleen samaa ikäryhmää, niin minusta tuntuu että harrastusmahdollisuuksien määrä Kouvolassa on kasvanut ihan mielettömän paljon siitä ajasta, kun itse olen ollut vaikka lapsi tai teini-ikäinen. Ehkä olen ollut silloin jossain omassa kuplassa, mutta olen tosi ilahtuneena seurannut mitä kaikkea täällä voi tehdä.
–On tänne siis tosi paljon tullut lisää. Itse olen nuorena harrastanut koripalloa. Nyt sitten nuorena aikuisena. Sittenhän tänne rantautui esimerkiksi roller derby. Sitäkin on tullut pelattua ja yksi tuttu pitää esimerkiksi tankotanssi-salia. Kyllä täällä on yllättävän paljon niinku kaikkea. Se, mitä Tytti sanoit, että se mitä täällä ei ole, niin se on aika jännä. Mietin, että onko täällä jotain sellaista, mitä ei olisi tullut ikinä vastaan, niin ei mulla kyllä tullut kauheasti mieleen.

– Ollaanko ajatuksissa jääty 90-luvulle kun ei ollut hirveästi tarjontaa. Muistan, että oli jotain seurakunnan kokkikerhoa ja tämmöisiä kerhoja. Nyt kun on lapsi siinä iässä, että se alkaa harrastaa, niin nythän meillä onkin ongelma, että kun on valikoimaa liikaa ja kun kiinnostaisi vähän kaikki, niin joutuu vähän karsimaan.
– Positiivinen ongelma kyllä.

On myös aktiivinen elämä sen osalta. Mutta se on kyllä ihanaa, että on menty eteenpäin ja uskalletaan kokeilla uusia asioita ja tuoda tänne myös uusia asioita.  Itse toimin tässä Kouvolalain kertoo

-kokonaisuudessa täällä kaupungin puolella kokonaisuuden vetäjänä ja pääsin myös kokoamaan tätä meidän verkostoamme. Olin niin mielettömän iloinen ja yllättynyt positiivisesti ja jotenkin ylpeä kaikista kouvolalaisista, miten mahtavia ihmisiä täällä on, ja että miten paljon täällä on myös halua puhua hyvää ja tuoda niitä hyviä asioita esiin. Eikä keskittyä negatiiviseen. Totta kai tunnistetaan ja tunnustetaan, että joo on varmasti kehitettäviä asioita, mutta lähtökohta on se, että puhutaan hyvää. Iso kiitos myös teille että olette osa kokonaisuutta.
– Tosi ihanaa, kun saimme tulla mukaan.

Kysymykset, mitä tässä kokonaisuudessa saatiin, eli mitä verkostolle esitettiin, niin ne koski esimerkiksi sitä että miten Kouvolasta löytää oman henkistä seuraa, eli jos tänne muuttaa ihminen, niin mistä hän saa niitä omia verkostoja. Ne ovat kuitenkin tärkeä asia ja siinä, miten integroituu ja miten sitten kokee olonsa kotoisaksi. Olisiko teillä jakaa nyt teidän jotain vinkkejä tai näkemyksiä siitä, että mistä löytää oman henkistä seuraa?
– No kyllä mä sanoisin, että jos vaan uskaltaa, niin pitää lähteä ovesta ulos ihan rohkeasti kokeilemaan. Ihmiset ovat kuitenkin täällä aika ulospäinsuuntautuneita ja tosi ystävällisiä. Sieltä kansalaisopiston kautta voi löytää vaikka jonkin uuden harrastuksen tai lähteä kokeilemaan jotain. Tosi monessa lajissakin on vaikka ensimmäinen kerta ilmainen. Sitten uskalletaan avata suu. Sitten jos jännittää, niin kyllähän sitten voi huudella esimerkiksi just siellä Facebookissa Positiivisten ihmisten Kouvola -ryhmässä on nähnyt siellä kun ihmiset muodostaa sellaisia ryhmiä tai kysyy, että voisiko lähteä jonnekin, niin aina löytyy joku, joka haluaa auttaa ja lähteä. Jos on vähän nuorempia ja mennään nykymaailman mukaan, niin esimerkiksi mun pikkusisko on Jodelin kautta löytänyt poikaystävän täältä. Sieltäkin voi löytää seuraa.
– Joo siis minulla olisi ollut tismalleen nämä samat. Ketään ei tietenkään väkisin voi kotouttaa Kouvolaan, että se vaatii vähän omaa aktiivisuutta. Avaa ne ovet, jotta voi tutustua. Mikä itseä kiinnostaa, niin voi hakeutua harrastus tai muuhun porukkaan ja sieltä voi löytyä sitten samanhenkistä porukkaa. Mun mielestä Positiivisten ihmisten Kouvolasta voi varmasti löytää seuraa lenkille tai vaikka lätkämatsiin tai ihan mihin vaan. Itse olen aikuisiällä saanut kavereita siis työelämästä.  Sieltä melkein tulee nykyään ne kontaktit sitten.
–Ja varmasti sitten taas, jos tänne tulee opiskelemaan tai ottaa vaikka jotain avoimia kursseja, niin sitten sitäkin kautta voi saada tuttuja tai kavereita.

Tuli mieleen tuosta työelämästä ja tuttavien ja ystävien löytämisestä sitä kautta, niin Oona sanoit, että sinä teet etätöitä pääasiassa ja välillä käyt töissä junalla eli et ole Kouvolassa fyysisesti töissä. Mitä mieltä olet pendelöimisestä tai työmatkustamisesta toiseen kaupunkiin? Toimiiko se sinun mielestäsi?
– Joo toimii. Kun aikoinaan kävin ensimmäisen koulun, niin matkustin joka päivä junalla Lahteen. Sinne menee noin puoli tuntia Kouvolasta. Jaksoin ihan hyvin käydä sen 5 päivänä viikossa koulussa. Nyt teen tosiaan etätöitä ja menen Helsinkiin Pasilaan töihin. Meillä on noin kerran viikossa tällä hetkellä pakollinen ja muuten on etätöitä. Eli mitä se kestää noin puolitoista tuntia sinne Pasilan asemalle riippuen vähän millä junalla menee. Aika nopeasti se menee kyllä, koska junayhteys on tosi nopea. Voin joko tehdä töitä siinä junamatkalla tai lukea kirjaa tai ottaa päikkäreitä, että ihan mikä sillä hetkellä tuntuu vaan parhaimmalta. Totta kai se riippuu myös siitä työstä mitä tekee, että kuinka joustava työyhteisö ja työpaikka on, että itse olen kokenut, että se on tällä hetkellä tosi joustavaa, mutta on ihana tehdä kotoa töitä. Se on niin helppoa vaan sulkea se läppäri ja unohtaa ne työasiat, mutta on myös tosi ihana päästä sinne toimistolle välillä, että silloin mä voin heittää ne verkkarit nurkkaan ja laittaa oikeasti toimistovaatteet päälle.

Tuo aikakäsitys on myös jännä. Olen siis itse muuttanut Helsingistä takaisin Kouvolaan ja siis siellähän istui julkisissa helposti melkein saman ajan, kun tuon junamatkan, että semmoinen tunti paikallisbussissa tai sitten vähän reilu tunti junassa, niin siinä on vähän eroa, että mitä siellä voi tehdä.
– On tosi iso ero ja sitten myöskin se tavallaan se, että tuntuu jotenkin siis omaa mieleen hullulta, että pendelöi Helsingin sisäisesti tunti puolitoista, että pääsee töihin. Sitten minä matkustan toisesta kaupungista samassa ajassa.Siinä mielessä tuntuu tosi hassulta. Kun sen osaa asettaa noin, niin ei se ole välimatka eikä mikään ainakaan itselle.
– Tuohon liittyen itse asiassa just pääkaupunkiseudulta muuttanut työkaveri puhui, että oli vaimon kanssa ihmetellyt täällä, kun kaupassa käyminen kestää pari minuuttia. Se on niin lyhyt matka, mutta pääkaupunkiseudulla meni tunti, että kävi kaupassa vaikka se on sama matkan päässä.
– Jännä, että miten niillä on sitten kestänyt niin paljon pidempään. Onko siellä vaan niin paljon porukkaa tai kestääkö siellä etsiä parkkipaikkaa?
– En tiedä. En mennyt tarkemmin keskusteluun, mutta hän antoi positiivista palautetta Kouvolalle tästä.

Täällä on puhuttu sellaisesta Pikku Kakkos -indeksistä. Täällä on jotenkin nopeampaa ja sujuvampaa verrattuna, vaikka isompaan kaupunkiin, että ehdit Pikku Kakkosen alkuun mennessä hakea lapsen hoidosta ja laittaa hänelle ruokaa ja olette jo kotona. Sitten voi laittaa ne farkut nurkkaan ja laittaa ne verkkarit päälle ja sitten alkaa ilta-aika. Kun ei mene liikkumisen niin paljon aikaa eikä mihinkään ruuhkissa istumiseen.
– Ainoa ruuhka täällä on sitten kun on asunut täällä pidempään, niin sitten kun menee jouluna Prismaan ja moikkaa kaikkia tuttuja jokaisella hyllyvälillä.

Kyllä. Jää suusta kiinni! Siellä kyllä näkee kaikki kaikki tutut: Kissan kaiman kummin serkut ja kaikille toivotetaan hyvät joulut. Se on totta. Sitten samoin voi olla joku tämmöinen kesätapahtuma, jonne tulee sitten ihmisiä sankoin joukoin. Pohjola-talon kirppari tai muu. Voi olla että me ollaan tästä jo muissa yhteyksissä puhuttu, mutta mitä teidän mielestä Kouvolassa on, mitä ehkä muissa kaupungeissa ei ole.
– Se onkin vähän vaikea kysymys. Täällä on kaikki, mutta muuallakin on aika paljon kaikkea. Mietin, että kun on perhettä tai sukulaisia tulossa muualta kylään, ja kun ne ajavat siitä ison valtatien kautta meille ja sitten he kysyvät, mitä tuolla Käyrälammella päin on. Sanon, että se on aidattu koirapuisto, jossa koirat pääsevät uimaan. He ovat, että mitä! Ei meillä ole tuollaista, että siitä ihmiset on olleet aika kateellisia.
– Olipa hauska yksityiskohta. En ole ikinä ajatellut sitten noin.

Minä jäin kanssa miettimään tuota. Minulla on myös koiria ja onhan se siis ihanaa, että jos ei ole omaa mökkiä tai rantaa, koska koirien kanssa ei voi kuitenkaan mennä ihan joka paikkaan veteen, niin että on tuollainen paikka. Se on totta se Kouvolalla on.
– Joo. Vaikka meillä ei ole samalla tavalla vettä suoraan tässä lähellä, niin tästä on tosi lyhyt matka veden ääreen.  Luontoon pääsee helposti. Esimerkiksi vaikka Lehtomäessä on Kalalampi, jossa käyn itse tosi usein uimassa ja sitten olemme käytettäneet siskon koiraa siinä uimassa. Jos vertaa isoihin kaupunkeihin, joissa pitää lähteä pitkän matkan päähän, että pääsee luontoon tai vaikkapa uittamaan koiraa. Täältä pääsee aika pienellä vaivalla tosi nopeasti luonnon äärelle.

Minä hämmästyin, kun kuulin, että Kouvolassa on neljäsataayhdeksänkymmentä järveä. Kyllä täällä sitä vettä on, mutta ehkä se on sitten jakautunut jotenkin pirstalemaisemmin. Meillä ei ole merta, mikä on jossain rannikkokaupungissa tietysti tosi näkyvä elementti.
 – Tietty jos menee Kuusaalle, niin siinähän on nätti vesimaisema, mutta että nyt meillä ei ole tässä ihan ydinkeskustassa samalla tavalla vettä, mutta ei se haittaa.

Onko teillä jotain mitä haluaisitte sanoa Kouvolan puolesta tai kouvolalaisille?
– Kouvola on hirvittävän värikäs ja monipuolinen ihana kaupunki, jos sitä vaan uskaltaa katsoa.
– Minusta on vaan ihanaa, että ihmiset ovat muuttuneet täällä vuosien myötä positiivisemmiksi ja haluavat myös tuoda eteenpäin sitä iloa. Ja haluavat kertoa muille, että kuinka kiva täällä on asua, eikä enää valiteta mitä täällä ei ole, jos lähdetään muualle. Haluan antaa kiitoksia kaupunkilaisille siitä, että he ovat omalla esimerkillään vieneet kaupunkia ja sen mainetta ja fiilistä sekä asumisintoa täällä eteenpäin,

Todellakin!  Siitähän se aitous tulee meistä kaikista kouvolalaista ja siitä, että miten me puhumme ja miten me toimitaan ja mitä me tehdään. Yhdessähän me tätä myös rakennetaan. Vaikka olisi hienoin ja onnistunein markkinointikampanja, niin se ei muuta sitä, että kyllä meillä pitää olla se pohja siellä. Ja se pohja on kouvolalaiset ja hyvänpuhujien joukko.

Ennen kuin aloitimme nauhoittamisen, niin kerroit, että mitä teet tämän jälkeen, niin haluatko kertoa vielä nauhalle? Se voidaan leikata myös pois, mutta minusta se oli niin hyvä esimerkki siitä, että mitä kaikkea täällä voi tehdä.
– Olemme perheen kanssa lähdössä tämän jälkeen ulkoilemaan ja paistamaan makkaraa johonkin laavulle. Että kun kotiin pääsee, niin perhe on toivottavasti reput ja kimpsut ja kampsut pakannut ja eilisiltä lähiruokamarkkinoilta ostetut makkarat sinne kuule käsin laittanut. Ja he yllättävät minut sitten, että mihin Kouvolan monista luontopoluista me lähdemme.

Aivan täydellinen! Miten sattuikin jotenkin nyt nappiin tähän päivän teemaan. Mitä sä Oona aiot tehdä tänään?
– Mekin lähdemme ulkoilemaan. Pitää vaan mennä kotiin ja vaihtaa vaatteet ja sitten me lähdemme tuohon Valkealan frisbeegolfradalle. Mies vetää siellä frisbeekiekkoja ja sitten siinä on semmoinen kiva lenkkipolku, niin sitten minä käyn lenkkeilemässä ja ehkä kuuntelen podcastia, vaikkapa tämän ensimmäisen jakson tästä sarjasta.

Kiitos valtavan paljon, että tulitte. Oli mukava jutella kanssanne Kouvolasta. Kiitos, kun olette omalla persoonallanne ja aurinkoisella asenteella mukana luomassa meidän kaupunkiamme.